Pauliina Hyry, Valon tie, 2014. Kuva: Kirsi Laine
Arvio: Valo voittaa
Kanttori teki itselleen 50-vuotislahjaksi levyn.
En olisi uskonut, että urkulevystä voisi käyttää tiivistystä "voimaannuttava". Uruilla voi soittaa voimallisesti, briljeeraten, pelkkään instrumentin voimaan luottaen, mutta että voimaannuttaen? Pauliina Hyry soittaa nimenomaan niin.
Via lucis – Valon tie -äänitteellä on tarina. Kun espoolaisen Leppävaaran seurakunnan johtava A-kanttori alkoi lähestyä 50 vuoden ikää, hän pohti lähteäkö etelään vai tehdäkö levy. Kuulijoiden onneksi hän valitsi musiikillisen matkan.
Äänitteestä tekee hienon moni seikka, joista tärkein on tietysti muusikko itse. Hyry ottaa Espoon tuomiokirkon uusista uruista irti kaiken mitä musiikkiinsa tarvitsee. Hän tekee sen kypsän muusikon taidoilla. Kokemattomampikin urkumusiikin kuluttaja huomaa eron, sillä äänitteelle valitut teokset ovat monille tuttuja tai tutulta tuntuvia. Se tekee urkumusiikista myös helposti lähestyttävää heillekin, jotka eivät yleensä lajiin tarttuisi.
Bachin, Mendelssohnin, Wagnerin ja Lisztin teoksissa olla elämän äärellä, eikä aina kadun aurinkoista puolta kulkien. Levyn kansitekstit on kirjoitettu yhtä herkällä ja varmalla otteella kuin millä Hyry kuljettaa kuulijaansakin. Valo voittaa. Kuuntele. Voittaa se.
Pauliina Hyry, urut. Via Lucis – Valon tie. Fuga.
Jaa tämä artikkeli: