Kuva: Basam Books
Arvio: Vieraita tuonpuoleisesta kuolinvuoteella
Elina Grönlundin kirja valaisee, mistä kuolinvuodekokemuksissa on kyse.
Kuolemanrajakokemuksista on viime vuosina ilmestynyt keskustelua herättäneitä kirjoja. Nyt esitellään toinen samaan ympäristöön kuuluva ilmiö. Terveydenhuollon maisteri Elina Grönlund kirjoittaa niin kutsutuista kuolinvuodekokemuksista.
Tällä käsitteellä Grönlund tarkoittaa erikoisia tapahtumia, joista viimeisiä aikojaan elävät kertovat hoitajille tai läheisille. Joku heistä voi uskoutua, että edesmennyt sukulainen on käynyt tervehtimässä. Toinen on nähnyt jonkin hengellisen olennon, esimerkiksi enkelin. Kolmas osaa ennustaa kuolinhetkensä. Grönlund on haastatellut aiheesta Pirkanmaan Hoitokodin henkilökuntaa Tampereella. Haastatteluissa käy ilmi muun muassa se, että tuonpuoleinen vierailija on usein ollut lähtöä odottavan äiti.
Mistä kuolinvuodekokemuksissa oikein on kysymys? Siihen Grönlund ei pyri vastaamaan. Hän kuitenkin korostaa, että ilmiö olisi hyvä tuntea, ettei yllättyisi liikaa, jos itse joutuu sen kanssa tavalla tai toisella tekemisiin.
Monet nykyajan kristityt suhtautuvat tämäntapaisiin kokemuksiin vähätellen. Miksiköhän? Kertoohan Uusi testamenttikin siitä, miten diakoni Stefanos näki ennen kuolemaansa ”taivaat avoinna”. Ja esimerkiksi nimekäs teologi Osmo Tiililä (k.1972) totesi, että kristillisessä perinteessä on aina suhtauduttu kiinnostuneesti kuolemaa lähestyvien kokemuksiin. Niistä on katsottu saatavan vahvistusta tuonpuoleisuususkoon.
Elina Grönlund: Matkavalmisteluja ja opastajia. Elämän viimeisen vaiheen kokemukset. Basam Books 2015.
Jaa tämä artikkeli: