Hyväntuulinen kitaristi-laulaja Mikko Von Hertzen vauhdissa lavalla veljiensä Kien (vas.) ja Jonnen keskellä. Kuva: Tero H. Savolainen
Arvio: Von Hertzen Brothers soitti keikalla läpi toisen levynsä
Bändin palkitun Approach-levyn julkaisemisesta on kulunut kymmenen vuotta.
Von Hertzen Brothersin toisen levyn julkaisemisesta on kulunut kymmenen vuotta. Se oli bändin ensimmäinen laajemmin noteerattu, Emma-palkinnon voittanut ja kultaa myynyt levy. Veljekset Kie, Jonne ja Mikko von Hertzen yhtyeineen juhlistavat kyseisen Approach-levyn vuosipäivää soittamalla faniensa toiveesta levyn alusta loppuun Kulttuuritalolta alkavalla kiertueella.
Konsertin ensimmäinen puoliaika on varattu Approach-levylle. Levyn ensimmäisessä kappaleessa on pientä hapuilua, koska laulaja-Mikko kuulostaa hetken hieman alavireiseltä. Se laskettakoon erikoiskonsertin mukanaan tuoman jännityksen piikkiin, koska mikrointervalleja ei studioäänitteellä erotu. Samanlainen hapuileva epävarmuuden tunne välähtää vokaaleista myöhemminkin hitaimmissa kappaleissa.
Yhden levyn toistaminen vaikuttaa perusteettomalta, vaikka se fanien toivoma ja hyvä erikoisuus tasakymmenien juhlintaan onkin."
Levy soi tasaisesti alusta loppuun eikä yllätyksiä tule. Ei edes levyn progemaisissa poikkihuilu- ja viuluosuuksissa, joita Kulttuuritalon lavalle nousevat soittamaan vuoroillaan huilisti ja Pyrhösen siskosten muodostama viulutrio. Yleisö tietää, mitä odottaa, eikä yhtyeen tarvitse edes kertoa kappaleiden nimiä.
Yhden levyn toistaminen vaikuttaa perusteettomalta, vaikka se fanien toivoma ja hyvä erikoisuus tasakymmenien juhlintaan onkin. Levykokonaisuuksien läpisoittoa harrastetaan enenevässä määrin. Yleistymisen syynä lienee fanien lisäksi myös artistien tarve painottaa levyä kokonaisuutena, kuten vanhoina hyvinä vinyyli- ja cd-levyjen aikoina, jolloin albumit kuunneltiin kokonaan.
Spotifyn ja muiden suoratoistopalveluiden yleistymisen mukana tottumukset ovat muuttuneet yksittäisistä biiseistä koostettujen soittolistojen kuunteluksi. Von Hertzen Brothersin yleisö kuuluu selvästi levysoitinikäpolveen, koska he saattelevat muusikot väliajalle runsain suosionosoituksin levyn loputtua.
Irti progeleimasta
Kun soittajien ensihiet on pyyhitty, he palaavat lavalle ja konsertin varsinainen osuus pääsee alkamaan. Toinen puoliaika on perinteinen keikkasetti. Tai voihan sen ajatella kuvitellun best of -levyn läpisoitoksi, jossa on rokkaavimmat helmet ja vastapainoksi pysäyttävät tunnelmapalat.
Heti alkupuolella Freedom fighter kulkee erinomaisesti ja vapauttaa ensimmäisellä puoliajalla yleisöön patoutuneet huudot ja hihkaisut. Kohta Miraclen stoner-henkinen matala kitaran murjonta laittaa permannon nyökkäämään kuin Kyuss ja Wolfmother olisivat tulleet kylään. Hetken päästä rokkaava The New Day Rising tuo mieleen Foo Fighters -yhtyeen. Välillä vaihde putoaa pykälää pienemmäksi hidastempoisiin kappaleisiin, ja bändi alkaa viimein yllyttää yleisöäkin laulamaan mukana. Yksi keikan parhaimmista hetkistä on Kien laulama Coming home -kappale, joka levyversiota pelkistetympänä ja elektrosaundeilla ryyditettynä muistuttaa Billy Idolista
Toinen puoliaika näyttää yhtyeen monipuolisuuden eikä siinä kuvassa ole juurikaan savuista progressiivisuutta, vaikka Von Hertzen Brothers usein sijoitetaankin progeleiman alle. Keikan jälkimmäisen osan kappaleet uppoavat suoratoistopalvelun soittolistaan sujuvasti amerikkalaisten rockbändien väleihin.
Lähes kolme tuntia alkutahtien jälkeen bändi poistuu lavalta. Hätäisimmät rynnivät kohti narikkajonoa, vaikka bändi lupaa soittaa vielä lisää, jos vain yleisö jaksaa taputtaa ja huutaa. Ja yleisöhän taputtaa ja huutaa. Tyytyväisyyttään.
Von Hertzen Brothers Kulttuuritalolla pe 1.4.
Jaa tämä artikkeli: