Kisapapin rukous. Leena Huovisen ei rukoile mitaleja vaan sitä, että osaisi olla oikealla tavalla oikeassa paikassa. Kuva: Jukka Granström
Arvokisakonkari Huovinen matkaa olympialaisiin
Leena Huovinen suuntaa ensi perjantaina alkaviin Vancouverin olympialaisiin kisapappina. Huovisesta on kehkeytynyt jo kisakonkari, sillä edessä ovat uran kahdennettoista arvokisat.
– Tässä on ehtinyt kertyä hiljaista tietoa. Monet kisat nähneenä ymmärrän nyt urheilumaailmaa paremmin. Ja tiedän miten kisarupeama etenee, siinä on oma draamankaarensa. Kisoissa tapahtuu aina yllättäviä asioita. Kokemus antaa levollisuutta, Huovinen pohtii.
Huovinen on päätyönään yliopistopappina Helsingin seurakuntayhtymän palkkaamana. Kisapappina hän toimii osa-aikaisesti kirkkohallituksen laskuun.
Huovinen on Suomen joukkueen matkassa lähinnä olympialaisissa sekä hiihdon- ja yleisurheilun arvokisoissa. Äskettäin Huovinen oli mukana taitoluistelun EM-kisoissa Tallinnassa. Lisäksi hän osallistuu yleisurheilijoiden ja hiihtoväen kauden avaaville leireille. Kisapappina Huovinen aloitti vuonna 2004.
Huovinen on kisoissa monessa mukana.
– Ohjelmassa on kisahartauksia. Pappina tehtäväni on olla läsnä. On oltava silmät auki ja kuulevana korvana. Yhteys syntyy arjessa ja sitä kautta tulee sielunhoitotilanteita.
– Kisoissa on monenlaisia käytännön tehtäviä. Menen sinne, missä apua tarvitaan. Tapaan olla kisoissa myös huoltojoukoissa. Olen esimerkiksi ojennellut ladun varressa sauvoja.
Kisapapin ja yliopistopapin työssä on paljon samaa.
– Molemmissa pappi tekee työtä ihmisten parissa. Loppujen lopuksi opiskelijoiden ja huippu-urheilijoiden elämänkysymykset ovat samanlaisia, Huovinen toteaa.
Kisapappikaan ei lähde olympialaisiin kylmiltään.
– Valmistaudun kisoihin muun muassa urheillen. Tänä talvena on tullut hiihdettyä paljon. Mitä parempi fyysinen kunto, sitä enemmän jaksaa. Kisamatkat ovat pitkiä rutistuksia.
Juhana Unkuri
Jaa tämä artikkeli: