Arvot puntarissa
Kirkko tekee työtä sen puolesta, että tästä maasta ja maailmasta tulisi ihmisille parempi paikka elää. Kirkon omat hauikset eivät riitä korjaamaan kaikkia ongelmia eivätkä kaikkien asioiden hoitaminen ja kaikkeen puuttuminen sen reviiriin kuulukaan. Kirkkaasti sen tehtävä on kuitenkin muistuttaa vallanpitäjiä siitä, mistä kristillisen uskon ja etiikan viitoittaman hyvän elämän ainekset koostuvat.
Yksi esimerkki tämän tehtävän toteuttamisesta on ensi viikolla Tuomiokirkon kryptassa toteutettava arvoilta. Sinne on näin vaalien alla kutsuttu puolueiden puheenjohtajat pohtimaan, mitkä arvot ohjaavat valtakunnan päätöksentekijöitä. Ilahduttavasti kaikki puoluejohtajat ovat luvanneet tulla mukaan lukuun ottamatta yhtä, jolla lienee tärkeämpää tekemistä.
Jos ei pysty kirkko pistämään kaikkia maailman palikoita kohdalleen, eivät pysty poliitikotkaan. Lailla ei voi määrätä ihmisiä onnellisiksi. Yhteiskunta ei voi taata, että jokainen löytää rinnalleen rakastavan puolison, että perheet pysyvät koossa tai että ihmiset huolehtisivat yksin elävistä ystävistään ja vanhuksistaan. Monet asiat ovat kiinni siitä, mitä itse pidämme tärkeinä ja mitä arvovalintoja elämässä teemme.
Valtakunnan päättäjät voivat olla valinnoillaan ja toimillaan luomassa hyvän elämän puitteita. Jos taloudellinen ahdinko tai työelämän vaatimukset asettavat ihmisille liian kovia paineita, kärsivät usein myös perhe- ja muut ihmissuhteet. Yhteiskunnassa, jossa toisilla on ylen määrin ja toisilla aivan liian vähän, ihmiset voivat huonosti.
Kirkolla ei ole omaa politiikkaa. Omien arvojensa pohjalta sen tulee silti huutaa politiikan ja poliitikkojen arvojen perään. On hyvä, että kirkon ihmisillä on myös henkilökohtaisia kanavia ja suhteita politiikan toimijoihin eri puolueissa. Näihin perustuu myös se, että ensi viikolla toteutettava arvoilta on saatu juostua kokoon. Hatunnoston tässä ansaitsee idean isä, Lauttasaaren kirkkoherra Juha Rintamäki.
Politiikka on kirkossa myös arka asia. Joku on ehtinyt jo vetää herneen nenäänsä siitä, että arvoillassa on järjestäjän puolesta äänessä henkilöitä, joilla on sidoksia kolmeen eri hallituspuolueeseen, muttei yhtään opposition edustajaa. Tämä on joko turhaa niuhotusta ja herkkähipiäisyyttä tai sitten pieni kauneusvirhe.
Seppo Simola
Päätoimittaja
Jaa tämä artikkeli: