Asenteiden ”erilaisuutta” kohtaan on muututtava

Vastaan nimimerkille Lapsensa etujen puolesta taisteleva suomalainen äiti (K&k 29.7.) ja nimimerkille Äiti (K&k 19.8.), viitaten artikkeliin Teit sitten pennun ulkomaalaisen kanssa (K&k 8.7.).

• 12.11.2009 10:43

Vaikuttaa siltä, ettei kukaan ulkonäöltään ”poikkeava” pääse Suomessa helpolla, toisin sanoen saa kulkea rauhassa ilman häirintää ja kommentointeja. Olen nuori, vaaleahiuksinen ja sinisilmäinen perinteinen suomineito, mutta 180-senttinen. Jo muutaman kerran tänäkin kesänä ja useasti aikaisemmin olen saanut kuulla ilkeitä ja oudoksuvia kommentteja pituudestani, etenkin keski-ikäisiltä ”sediltä”.

Ironisesti toinen tapaus sattui Helsingin Itäkeskuksessa, jossa liikkuu hyvin paljon kaikenlaisia ja erityisesti kaikenmaalaisia ihmisiä. Erikoista, että juuri minut valittiin silmätikuksi. Se todella pahoitti mieleni. On törkeää, ettei saa toimittaa asioitaan ilman häirintää. Olen ihan tavallinen nainen enkä mikään omituinen friikki, jota voi tuijottaa kuin eläimiä eläintarhassa.

Tässä maailmassa, jossa melkein kaiken voi ostaa rahalla, joitakin asioita ei vain voi muuttaa. Niitä ovat esimerkiksi pituus ja ihonväri. Ja miksi pitäisikään muuttaa? Ehkä joidenkin ihmisten pitäisi vaan muuttaa asennettaan ja hyväksyä ”erilaisetkin” ihmiset.

Kuriositeettina mainittakoon, että ulkomailla harvoin saan negatiivisia kommentteja osakseni. Summa summarum, taidanpa minäkin siis tehdä pennun ulkomaalaisen kanssa!