Askeetikko pyrkii vapauteen
Paastoaja pyrkii edes hitusen askeettisempaan elämänmuotoon, pidättäytymiseen kohtuuttomista ylellisyyksistä, ylensyömisestä ja juopottelusta, tv:n tai työn orjuudesta; turhista ajanhukista, jotka estävät hiljentymisen Jumalan eteen.
Askeesi tarkoittaa ruumiillisesti ja henkisesti kurinalaista elämää. Se kehittää halujen ja himojen hallintaa sekä hyveiden harjoittamista.
Historioitsija Maiju Lehmijoki-Gardner työstää syksyllä ilmestyvää kirjaa Askeettien pidot. Uskonnot ja syömisen etiikka.
Teologisen tiedekunnan opiskelijat valitsivat hänet helmikuun alussa Vuoden opettajaksi Tutkimus- ja opetustyössään sekä kirjassaan Kristillinen mystiikka filosofian tohtori on esitellyt innostavasti pyhimyksiä, mystikkoja ja maallikkohengellisyyttä. Askeesi oli näille tyypillistä.
– Nykytutkijan tulisi kai sanoa, että askeesi on trauma, mutta minä korostan askeesin myönteisiä mahdollisuuksia. Se on kaikissa uskonnoissa itsehillinnän keino, joka mahdollistaa ihmisen sisäisen vapautumisen, linjaa Lehmijoki-Gardner.
Jeesus söi ja joi Johannesta vapaammin
Uuden testamentin ankarin askeetikko Johannes Kastaja pukeutui kamelinkarvataljaan. Hän söi villimehiläisten hunajaa ja heinäsirkkoja.
– Johannes edusti kriittistä asennetta inhimillisen kulttuurin sidoksia kohtaan. Hänen ateriointinsa ei edellyttänyt työpanosta tai houkutellut herkutteluun, hän ei tarvinnut astioita tai keittotaitoa. Kyynikolle tulee mieleen, että kyseessä oli köyhälle poikamiehelle sopiva elämäntapa aikana ennen pikaruokaloita!
– Jeesus ratkaisi saman ongelman toisin – kutsumalla itsensä kylään. Johannesta tällainen leikinlasku ei olisi naurattanut, hän oli vakava aatteen mies. Hänen dieettinsä kritisoi aikansa ylellisyyttä. Johannes mestattiinkin Herodeksen ylettömien pitojen yhteydessä.
Jeesus paastosi 40 päivää erämaassa. Hän oli kuitenkin Maiju Lehmijoki-Gardnerin mukaan seurallinen, ruoasta ja viinistä nauttiva ihminen, joka sai kutsuja juhlallisille päivällisille. Hän teki ensimmäisen ihmeensä muuttamalla veden viiniksi.
Aivan uudenlaista, radikaalia yhteisöllisyyttä edustanut Jeesus kelpuutti pöytäseuraansa myös muiden halveksimat ja julkisyntiset.
– Jeesus teki selvän eron oman kohtuullisuutensa ja Johannes Kastajan äärimmäisyyden välille: ”Ihmisen poika tuli, hän syö ja juo, ja ihmiset sanovat: ’Mikä syömäri ja juomari’…” Hän ei tuominnut Johanneksen mallia, mutta osoitti kieltäymysten palvelevan ihmistä.
– Jeesus ei antanut askeettisen elämän mallia. Hän luonnehti itseään hääjuhlien sulhaseksi, jonka läsnä ollessa oli sopimatonta paastota. Tuonpuoleinen elämä vertautui iloisiin pitoihin. Ajatus iankaikkisuudesta Johanneksen kuivana erämaana olisikin tarjonnut vähemmän houkuttelevan päämäärän kristityn toiviomatkalle.
Askeesi on palvelija, ei isäntä
Antiikin filosofia vaikutti kristillisen askeesin kehitykseen 100-luvun puolivälistä lähtien. Jotkut pylvään nokassa, autiomaiden luolissa ja lukituissa kammioissaan kärvistelleet kilvoittelijat harrastivat niin hurjaa, anoreksiaa muistuttavaa askeesia, ettei se näytä ihan terveeltä touhulta.
Luojan lahjoittamien aisti-ilojen, kuten kulinaaristen ja seksuaalisten nautintojen, tukahduttaminen on saanut tolkuttomiakin muotoja. Maiju Lehmijoki-Gardner myöntää, että ajoittain askeetikot ovat menneet äärimmäisyyksiin, jolloin askeesi ei ole enää palvellut ihmisen vapautumista vaan ruumiin kuritus on muuttunut itseisarvoksi. Kristinusko sinänsä kunnioittaa ihmisruumista – aina sen ylösnousemukseen saakka.
– Historiallisessa kokonaisuudessaan näen askeesin moraaliliikkeenä ja hengellisen uudistumisen menetelmänä. Se on suunnattu sille sosiaaliryhmälle, joka on saattanut mässäillä, ahnehtia kaikkea mahdollista ja käyttää hyväkseen toisia. Me itsekkäät ihmiset saatamme tehdä mitä huvittaa, ellei meillä ole hengellistä vastavoimaa.– Ruumiin spontaanien mielihalujen hallitsemiseksi ihmisen on kyettävä kontrolloimaan itseään, välittömiä tarpeitaan ja fyysisiä ärsykkeitä. Askeetikko harjoittaa ruumistaan kyetäkseen keskittymään tärkeimmiksi kokemiensa asioiden palvelemiseen.
Maiju Lehmijoki-Gardner pitää Paavalin Galatalaiskirjettä hyvänä esimerkkinä sisäisen vapautumisen pyrinnöistä. Kilvoittelija luopuu epäjumalistaan, vihasta, kiihkoilusta, irstailusta, kateudesta ja juomingeista. ”Hengen hedelmiä” ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.
Maratoonarina tunnettu Maiju Lehmijoki-Gardner pyrkii itse kohtuullisuuden elämänmuotoon ja harjoittaa myös askeesia. Siis kohtuus kaikessa, askeesissakin:
– Uskonnoissa on yleensä yksi viikonpäivä, jolloin ei pidä paastota, hän naurahtaa perjantai-iltana ennen kuin pujahtaa viereiseen videovuokraamoon.
Sieltä on tarkoitus lainata Sylvester Stallonen toimintaelokuva Rocky V, jonka askeesin asiantuntija poikineen nauttii 900 gramman karkkipussin ja pizzan kera.
Pyhä kohtuullisuus kunniaan
Minusta ei ole tiukaksi askeetiksi. Elämä on siihen liian lyhyt, rakastettava ja uskokin on heikko.
Askeettisuus on ihan muuta kuin säästäminen ja kohtuullinen elämä. Äiti opetti minut säästämään. Hän pelkää vieläkin velkaa ja etenkin velanmaksua. Vanhat vaatteet leikattiin matonkuteiksi, leipä ja pulla leivottiin kotona. Marjoja säilöttiin ja sieniä suolattiin. Kauppaan mentiin, kun oli pakko. Sellainen tarttuu.
Nyt olen hämmentynyt. Paastonaika on alkamassa, ja silloin pitäisi luopua turhasta ja etsiä ahkerasti Jumalaa ja sielun lepoa. Taantumaan uponneessa maassa kaikuvat kuitenkin oudot viestit kulutuksen supistamisen vahingollisuudesta.
Älä ruoki lamaa -nettisivustolla saan tietää, että säästäväisyyteni on hyvin vaarallista. Pystyn säästämään vaivatta 300 euroa kuussa. Vuodessa se tekee 3 600 euroa. Jos kaikki suomalaiset tekisivät saman, Suomen taloudessa pyörisi 7 920 000 euroa vähemmän rahaa. Se tarkoittaisi 264 000 suomalaisen keskimääräistä vuosipalkkaa. Viidensadan euron säästöllä saisin niskaani 440 000 suomalaisen puuttuvan vuosipalkan.
Pääministeri Matti Vanhanen kehotti tammikuun alkupuolella kuluttamaan niin kuin ennenkin työpaikkojen turvaamiseksi. Tammikuun lopussa häntä tuki emeritusarkkipiispa John Vikström. Hänenkin mielestään työpaikkojen turvaaminen on nyt tärkeämpää kuin ympäristökatastrofin torjuminen.
Pelastuuko siis Suomi, jos ostan avokätisesti enkä tee ylimääräisiä lainan lyhennyksiä?Hyvään elämään
En ymmärrä, miten talous kohenee, kun kyltymätön haluaminen kuluttaa ympäristöä ja uhkaa lastenlasteni tulevaisuutta. Kyllä lasku vielä lankeaa, mikään ei ole ilmaista. Jos Stora Enson paperi ei mene kaupaksi, kuinka paljon auttaa ja työpaikkoja säästyy, jos ostan lisää kirjoja ja tilaan lisää aikakauslehtiä? Kirjahyllyt pursuilevat jo entisestään, ja aikakauslehtien siivoaminen nurkista on ikuisuusprojekti.
Älä ruoki lamaa -sivustolla on koko kumuloituva lamakehä: Taantuman takia insinööri Nieminen ei ostanut vaimolleen kauneushoitolan hemmottelupakettia vaan antoi poskisuudelman. Kauneushoitolayrittäjä Jaatisen asiakkaat vähenivät niin, että oli pakko panna lappu luukulle. Jaatisella ei ollut enää varaa ostaa kokolihaa lihanleikkaaja Niskaselta, jonka oli pakko luopua luomusta ja tyytyä halvempiin ulkomaisiin tavarantoimittajiin. Maanviljelijä Bodenfors myi karjan ja rupesi viljelemään spelttiä. Hänen tulonsa laskivat ja uusi leikkuupuimuri jäi hankkimatta. Toimitusjohtaja Roimakainen taas päätyi YT-neuvotteluihin, koska firman puimurit eivät käyneet kaupaksi. Ja viimein insinööri Nieminen itse sai potkut, eikä hänellä ollut enää varaa hemmotella vaimoaan.
Rouva Niemistä käy sääliksi. Jos mies ei muuta hemmottelua keksi kuin kauneushoitolan, niin vähissä ovat eväät. Suudelmat, vaahtokylvyt ja hieronnat eivät maksa mitään, ja työttömänä Niemisellä on niihin runsaasti aikaa.
Arkkipiispa Jukka Paarma ehkä tietää tästä, sillä hän totesi äskettäin: ”Taloudelle emme voi mitään, mutta on kiinnitettävä huomiota asioihin, jotka tekevät meidät vahvoiksi. Hyvään elämään saamme aineksia paljon muustakin kuin taloudesta. Hyvät ihmissuhteet ja perhesuhteet joutuvat taantumassa koetukselle. Niissä on kuitenkin voimavara.”
Trendin harjalla
Tuuli on kääntymässä, se näkyy jo aikakauslehdissäkin. Tyylikästä luksusta ja kallista hienostuneisuutta markkinoinut Gloria-lehti opasti vuoden ensimmäisessä numerossaan, että ”valittu vaatimattomuus on vaihtoehto, joka kantaa pidemmälle tulevaisuuteen kuin hetken huumassa tehty ostos. Kuluttamista on markkinoitu meille suorastaan kansalaishyveenä. Nyt alkaa vastaisku sille.”
En ostanut Gloriaa, sillä huomasin olleeni asuntolainan takia trendikäs jo kuusi vuotta. Vieläpä tulevaa ennakoiden.
Yhdysvaltalaisen tutkimusinstituutin Worldwatchin johtaja Christopher Flavin antoi ymmärtää instituutin kaksi viikkoa sitten suomeksi julkaistussa vuosikirjassa Maailman tila 2009, että tulevaisuuden hyväksi on luovuttava jostakin: esimerkiksi vähennettävä autoilua, laskettava asunnon lämpötilaa ja vähennettävä kulutusta. Seuraava vuosiraportti tulee käsittelemään kokonaan kestävää elämäntapaa.
Jään odottamaan, ja odotellessa leivon itse leipäni – YT-neuvottelujen uhallakin.
Amerikkalainen toimittaja Judith Levine kokeili vuoden ostoboikottia. Hän kantoi miehensä kanssa kotiin vain ruokaa. Sitä harrastettiin, mikä oli ilmaista ja käytettiin sitä, mitä kaapeista löytyi. Puute – henkinen tai aineellinen – ei tullut vastaan.
Levine tietää, että kuluttamista on leikattava rajusti, sillä amerikkalaiset, 4,5 prosenttia maailman väestöstä, käyttävät 24 prosenttia luonnonvaroista ja tuottavat 23 prosenttia kasvihuonepäästöistä. Perässä tullaan.
Kun kevät etenee, minä käännän maata ja kylvän salaattia ja kurpitsaa. Siemeniä on säästynyt viime vuodelta.
Marja Kuparinen
Kieltäytymisen tueksi
Esa Vilenius: Säästökirja. Elä enemmän, maksa vähemmän. Tammi 2008. 142 s., 13,90 e.
Sympaattinen muistutus perusasioista: kauppa myy, ostaja päättää, tarvitseeko tuotetta todella. Vilenius korostaa vanhanajan säästämisen tarpeellisuutta: tarkoitus ei ole kituuttaa, vaan kuluttaa harkiten ja tietoiseen tarpeeseen. Iloja ja nautintoja saa ilmaiseksikin. Myös itseään voi säästää, tarvitaan vain asennemuutoksia, joista tärkeimpiä ovat tietoiset valinnat, yksinkertaistaminen, tylsyyden välttäminen ja tietty huolettomuus.
Jaana Suorsa: Köyhän kirja: pihin ekologiaa. Like 2008. 117 s., 16 e.
Tässäpä mainio opaskirja, miten arjessa voi toimia ekologisesti ja säästeliäästi. Jaana Suorsa esittelee kirjassaan entisajan kauneuden, terveyden ja kodinhoidon niksejä. Esipuheessa kirjoittaja kertoo käyttäneensä jo vuosia itse näitä konsteja, joten ne toimivat varmasti. Esimerkiksi hiukset voi pestä ekologisesti siten, että tipauttaa veteen muutaman tipan mäntysuopaa ja lisää viimeiseen huuhteluveteen teelusikallisen etikkaa. Vinkkejä kuvittavat ilmeikkäät possuhahmot.
Mari K. Niemi (toim.): Kiitos ei! Kieltäytymisen kulttuurihistoria. Ajatuskirjat 2008. 270 s., 31,90 e.
Kiinnostava ja asiantunteva kirja kaikesta siitä, mistä ihmiset ovat kieltäytyneet. Kieltäytymällä ihminen uskoo pääsevänsä keskinkertaisuudesta ja henkistyvänsä. Ehkä hän tulee jopa paremmaksi ihmiseksi ja kontrolloi ainakin omaa ruumistaan.
Anna Kortelaisen artikkeli seksistä kieltäytymisen perusteista oli erityisen kiinnostava. Seksin harrastaminen tai siitä kieltäytyminen eivät ole juuri koskaan olleet yksityisasioita. Vanha teoria pidättymisen haitoista miehelle elää yhä. Sata vuotta sitten oli päinvastoin: pidättyvä mies viisastui, kun siemen ei mennyt hukkaan.
Jaa tämä artikkeli: