Doris Tuohimaa ja Jari Luoma eivät ole tavanneet aiemmin, mutta tanssi sujuu hyvällä yhteispelillä. Kuva: Patrik Lindström
Askeleet haltuun
Vielä viittä minuuttia ennen kaupunkitanssitunnin alkua Sellosalin edusta on tyhjä. Roudari vetää perässään pihalle äänentoistolaitteen, mistä päättelen tulleeni oikeaan paikkaan.
Kolmisenkymmentä osallistujaa ilmestyy paikalle kuin tyhjästä. Puoli kuudelta, tanssitunnin alkaessa, piha on täynnä ihmisiä, jotka ovat tulleet harjoittelemaan jivea. Yksi pari pyörähtelee ammattimaisen näköisesti sivummalla, osa ihmisistä seisoo ujon oloisina taaempana.
Espoolainen Doris Tuohimaa on ensimmäistä kertaa mukana tanssimassa.
”Katsoin jo aiemmin kesällä, että tuonne pitää päästä. En sitten kuitenkaan muistanut tulla paikalle vaikka silloin ajattelin, että ehdottomasti haluan osallistua näille tunneille. Jive on lempparini”, hän kertoo.
26-vuotias Tuohimaa muutti muutama vuosi sitten pääkaupunkiseudulle Kemistä. Tanssikurssille osallistuminen on houkuttanut jo pitkään, mutta usein kurssien korkea hinta estää osallistumisen.
”On ihan parasta, että voi tulla ilmaiseksi kokeilemaan eikä tarvitse ilmoittautua etukäteen. Toisaalta tällaisesta tanssitunnista voisi maksaa parin euron summan”, aiemmin sambaa tanssinut Tuohimaa sanoo.
Sujuu kuin tanssi?
”Jäätelö, jäätelö, suklaa!”, ohjaaja ja kaupunkitanssi-idean äiti Hilkka Toivonen-Alastalo huutaa napakalla poljennolla. Jäätelö on koodisana sivuaskeleelle, suklaa taaksepäin astuttavalle askeleelle.
Vilkaisen itseäni vastapäisestä Sellosalin ikkunasta ja totean, että näytän seipään nielleeltä ja tönköltä. Jalat liikkuvat tahdissa, mutta letkeää tanssillisuutta peilikuva ei heijasta.
Alkuaskeleiden opettelun jälkeen ohjaaja pyytää osallistujia etsimään itselleen parit.
Vihdoin päästään tositoimiin. Parin kanssa tanssiminen on yllättäen helpompaa kuin yksin, sillä huomio kiinnittyy muuhunkin kuin omien jalkojen järjestelyyn toivotulla tavalla. Jos ajatus hairahtuu vaikkapa päivän kauppaostoksiin, parin kommentit tai askelten sotkeentuminen pudottavat nopeasti takaisin maan pinnalle.
Koko kesän ajan aktiivisesti tanssikursseilla sekä kaupunkitansseissa käynyt Mika Pyhälampi kiittelee kaupunkitanssikonseptia ja ammattimaisia ohjaajia.
”Tanssimisen ohessa tutustuu uusiin ihmisiin, sillä tanssimassa on joka kerralla eri porukka ja aina saa uuden parin”, Pyhälampi sanoo.
Ohjaaja Hilkka Toivonen-Alastalo vääntää stereoista raikumaan krokotiilirokin, mikä tietää tanssijoille entistäkin vauhdikkaampaa menoa.
”Puolikkaat superpallot kantapäiden alla! Tanssi sujuu kevyesti päkiöillä”, hän muistuttaa.
Uudet tuttavuudet
innostavat mukaan
Neljänkymmenen viiden minuutin aktiivisen harjoittelun jälkeen Doris Tuohimaa toteaa, että tunnilla oli hauskaa ja tanssiminenkin oli helppoa. Tämän illan tanssipariaan Jari Luomaa hän ei tunne entuudestaan. Luoma on käynyt kaupunkitansseissa viitisentoista kertaa.
”Ihmiset vaihtuvat täällä tosi paljon ja täällä myös tutustuu uusiin tyyppeihin. Tanssiminen on kiinnostanut minua aina ja tämä tarjoaa mahdollisuuden kokeilla uusia, erilaisia tyylejä. Aion jatkaa tanssiharrastusta myös tulevaisuudessa”, helsinkiläinen Luoma sanoo.
Ohikulkijoiden katseet eivät Luomaa ja Tuohimaata häiritse.
”Minulle henkilökohtaisesti ei ole mikään ongelma esiintyä”, Tuohimaa toteaa.
Luoma jatkaa vierestä, että tässä kuitenkin tanssitaan porukalla yhdessä parin kanssa ja musiikki soi taustalla, joten pienestä yleisöstä ei ole haittaa.
Tanssitunnin jälkeen Sellosalin edusta tyhjenee yhtä nopeasti kuin täyttyikin. Autolle kävellessä pohdin, olenko ainoa, jonka pohkeista vetää vieläkin suonta.
Naiset jäävät välillä vähemmistöön
Toisin kuin voisi luulla, kaupunkitansseissa miehiä on ollut yhtä paljon kuin naisia ja toisinaan miehet ovat olleet jopa enemmistössä.
Kaupunkitanssien järjestäjä Hilkka Toivonen-Alastalo kertoo, että myös nuoret ovat lähteneet hyvin mukaan. Pienten lasten vanhempia ei tansseissa näy, todennäköisesti käytännön syistä.
”Osallistujia on ollut tänäkin kesänä hyvin, eikä edes sade ole häätänyt tanssijoita. Joissakin paikoissa on mahdollisuus siirtyä sisälle tanssimaan sateen sattuessa, mutta eihän tässä sokerista olla”, Toivonen-Alastalo heittää.
Kaupunkitansseja on järjestetty jo 13 vuotta Espoon ja Helsingin alueella. Monissa paikoissa kaupunkitanssit ovat muodostuneet jokavuotiseksi perinteeksi. Leppävaara ja Tapiola lukeutuvat pitkäaikaisimpiin kaupunkitanssikohteisiin.
”Ei tätä näiden vuosien jälkeen pysty lopettamaan. Sama meno jatkuu ensi vuonnakin”, Toivonen-Alastalo lupaa.
Jaa tämä artikkeli: