Kävijä luomassa omaa film noir -elokuvaa? Punainen käytävä on sekin maalausta, joka ympäröi kävijän joka puolelta. Kuva: Jussi Tiainen
Astu maalaukseen!
Olen usein haaveillut pääseväni sisään johonkin ihailemaani maalaukseen.
Tavallisessa taidenäyttelyssä katsoja kuitenkin säilyttää etäisyyden maalaukseen jo teosturvallisuuden takia. Ei saa koskea, ei katsoa liian läheltä, vaikka tuntuisi siltä, että kuva tulee ihoa liki, houkuttaa sisäänsä.
Susanne Gottberg ja Markus Kåhre, taidemaalari ja kuvanveistäjä, ovat kuitenkin tehneet kuvaan astumisen ja sen sisään menemisen mahdolliseksi. Suorastaan jättimäinen maalaus, tilakokonaisuus, ympäröi kävijää joka puolelta – on kuin olisi sisällä elokuvassa, yhtä aikaa sen näyttelijänä ja kuvaajana.
Amos Andersonin taidemuseon pohjakerroksen iso halli on muuntunut kerrostalon sisäpihaksi. On hämärää, kuu paistaa taivaalla ja useissa kodeissa palaa vielä valo, joissain on ikkuna auki. Kulmassa on avoin ovi, ja sinne voi jatkaa. Portaita ylös, hehkuvanpunaiseen rappukäytävään, jossa on suljettuja kotien ovia käytävän kummankin puolen. Jatkat matkaa eteenpäin, hissikuilun ohi ja lopulta päädyt tyhjään huoneeseen, josta avautuu kaksi ikkunaa kesäiselle peltoaukealle.
Ja kaikki tämä on tehty maalaamalla kankaalle. Ainoa oikea esine asia on nurkan vaahtosammutin. Kaikki muu – patterit, eteishyllyt, portaikot – on ihanaa illuusiota, pehmeän utuiseksi maalattua pintaa, joka näyttää hehkuvan salaperäistä valoa sisältäpäin.
Satamäärin tunteja, neliöitä ja maalilitroja
Taiteilijoiden tiiviinä vuoropuheluna syntynyt teos vaati paljon keskusteluja ja suunnittelua, reilut kaksi vuotta työskentelyä, yli kuusisataa neliötä kangasta, valtavasti maalia ja poikkeuksellisen ateljeetilan, johon ripustaa kankaat.
Työn mittavuus ja taiteilijoiden dialogisuus havainnollistuu hyvin museon kuudennessa kerroksessa esitettävästä Salla Sorrin tekemästä puolituntisesta dokumenttielokuvasta. Puheen lisäksi sen keskeisenä äänenä on siveltimien liikkeistä kuuluva hankausääni, kun taas valmiin teoksen ääninä ovat ilmastointilaitteiden vaimea, rauhoittava humina ja toisten kävijöiden liikkumisesta syntyvät äänet. Tuoksuu maalille.
Näkemistäni Gottbergin ja Kåhren aiemmista teoksista on tähän mielestäni upealla tavalla tiivistynyt loppuun saakka mietittyä esteettisyttä sekä tilan ja rakennetun ympäristön esittämisen rauhallista pohdintaa. Katsojalle annetaan aktiivinen rooli täyttää teoksen tarjoamat poissaolon ja hiljaisuuden aukot.
Näyttelyn ennakkoteksteissä luvatut arvoituksellisuus ja monimielisyys toteutuvat yli odotusteni. Tästä ”elokuvasta” en halua heti pois.
Gottberg-Kåhre Project Amos Andersonin taidemuseossa 2.11.asti. Avoinna ma, to ja pe klo 10–18, ke klo 10–20, la ja su klo 11–17, suljettu ti. Pääsymaksu 8, 6 ja 4 e.
Jaa tämä artikkeli: