Osmankäämi on hauskan näköinen kasvi, jota voi keväällä syödä parsan tapaan, tai josta voi vaikka punoa koreja. Se on kuitenkin voimakkaasti leviävä ja puron virtausta hidastava kasvi, joten sen rehotusta on syytä hillitä. Kuva: Nina Kaverinen
Asukkaat kunnostavat Lukupuroa
Reilu kymmenpäinen joukko tarpoo saappaat jalassa pitkin pellonlaitaa. Katse seuraa vieressä liruvaa Lukupuroa, joka suunnannäyttäjänä johdattaa joukon Henttaan metsiin. Liikkeelle on lähdetty Suurpellon infopaviljongin luota. Siellä päin puroa raamittaa tuore asuinalue kerrostaloineen.
Välillä pysähdytään paikallisen asukasaktiivin kotipihaan, jota puro halkoo. Pihalla nähdään, kuinka mätirasia on tehnyt tehtävänsä ja puroon istutetut taimenet ovat päässeet matkaan. Lopulta päädytään puron alkusijoille, Kuurinniityn laitaan tupasvillaa pukkaavalle suolle ja puron elinehdolle, jonka lisäojituksia halutaan välttää.
Kyseessä on paikallisten asukkaiden ja EU:n kolmivuotisen suomalais-virolaisen Healfish-projektin edustajien yhteinen puropatikka. Kimmoke kävelyyn lähti asukasyhdistyksen taholta sen jälkeen, kun Healfishin projektikoordinaattori ja biologi Päivi Kulotie oli ollut yhteydessä puron tiimoilta.
Koululaisista purokummeja?
Itsekin Espoossa asuva Kulotie oli työssään usein törmännyt Lukupuron kiinnostavuuteen. Vaikka Lukupuro ei kuulu projektin varsinaisiin kohdejokiin, sen mahdollisuudet hankkeen ympäristökasvatuskohteena nähtiin heti.
”Tämä uusi alue on tiivis ja yhteistyö on täällä innostunutta. Hienoa, että sekä kaupungin edustus että alueen uusi asukasyhdistys syttyivät asiaan. On tärkeää, että ihmiset kiinnostuvat lähiympäristöstään ja pystyvät sitä kautta toimimaan yhdessä”, Kulotie kiittelee.
Lähivuosina alueelle rakennetaan uusi Opinmäen koulu. Kulotie näkee puron antavan loistavat mahdollisuudet ympäristökasvatustunneille.
”Mietimme, millä konseptilla voisimme tuoda tännekin jo muualla maailmassa toteutetun purokummiuden. Koululaiset voisivat tutustua käytännössä tarkemmin puron eliöstöön, piikkikaloihin ja muuhun pohjaeläinfaunaan sekä itse istuttaa taimenia. Yläjuoksulla on mahdollista opettaa, miten suo kerää vettä, laskee sitä eteenpäin ja vaikuttaa joka paikkaan sekä kuinka esimerkiksi suon liikaojitus vähentää sen pidätyskykyä”, Kulotie visioi.
Puro kulkekoon luonnollisesti
Ihan oleellisinta on kuitenkin säilyttää puronkulku mahdollisimman luonnonvaraisena, Kulotie tähdentää. Massiiviset, leveät uomat tai rakenteet eivät palvele puroa. Puro voi hyvin, kun taimenkanta on elinvoimainen ja valuma-alueet kunnossa.
Rakentamisen keskelläkin voi yhteisymmärryksessä neuvotellen pelastaa paljon. Esimerkiksi maalämpöpumppujen porausliete on kalakannalle kohtalokas kaikkialla, missä rakennetaan.
”Yksi ihanne olisi se, että virkistysalueen niityillä ylettyy pesemään kätensä purossa, laittamaan kaarnaveneen liikkumaan tai levittämään piknikfiltin puron viereen.”
Kulotien mukaan taustalla tapahtuu tällä hetkellä paljon. Tekeillä on muun muassa ympäristöteknologiaopiskelija Marko Ollin opinnäytetyö Lukupuron hulevesisuunnitelmista. Olli arvioi rakennettujen, rakenteilla olevien ja suunnitteilla olevien alueiden hulevesisuunnitelmien toimivuuden sekä tekee omat suosituksensa.
Alkusyksystä valmistuvat myös luonnokset Lukupuron kunnostuksen koealueen suunnitelmista, kertoo Jukka Jormola Suomen ympäristökeskuksesta. Tavoitteena on parantaa veden virtausta vesikasviston läpi toteuttamalla puroon alivesiuoma.
Jatkossa puroa ei myöskään ruopattaisi säännöllisesti perinteiseen tapaan, vaan uoma pidettäisiin kapeana ja puhtaana niittämällä.
Asukkaat talkoisiin
Talkootöitä tulee riittämään koneellisen työn jälkeen asukkaillekin, esimerkiksi soran ja kivenmurikoiden kantamisessa. Mutta jo nyt voi kortensa kantaa kekoon, Kulotie toteaa. Asukas voi pitää huolta, ettei puroon joudu mitään sinne kuulumatonta.
Virtausta hidastavia osmankäämiä pystytään kitkemään tai leikkaamaan purosta pois talkoilla, ja levää voidaan haravoida pois ritilää tukkimasta. Koiranjätöksienkin suhteen tulee pysyä tiukkana. Sadevesien puroon huuhtelemina ne ovat silkkaa ravintoa osmankäämille.
Suurpelto-seuran puheenjohtaja Cleo Bade näkee suunnitelmissa hyvän mahdollisuuden aidolle ja tiiviille yhteistyölle eri toimijoiden kanssa.
”Onnistuaksemme tarvitsemme neuvoa kitkemisiin ja niittoihin Healfishin ympäristöväeltä ja kaupungilta taas tarvittavat välineet. On tärkeää, että kukin taho kertoo avoimesti näkemyksiään. Voimme yhdessä suunnitella, mitä tehdään. Kun ymmärretään faktat ja toisten motiivit, on helpompi ojentaa oma auttava kätensä”, Bade sanoo.
Hän laajentaisi ympäristökasvatuksen koskemaan lasten lisäksi myös aikuisia. Bade muistuttaa, että ekologisuus on enemmän kuin vain jätteiden lajittelua.
”Suhde omaan asuinympäristöön tulee heti henkilökohtaisemmaksi, kun itse on ollut osana sitä – vaikkapa sitten kiviä kääntämässä. Asukkaat pitää saada kodeistaan ulos kokemaan olevansa osa yhteisöä ja ympäristöä. Silloin olemme ottaneet merkittävän askelen myös sosiaalisten ongelmien välttämiseksi.”
Osmankäämiäkään ei Baden mukaan tarvitse nähdä vain vihollisena.
”Paitsi että se on kaunis, sen sitkeät kuidut ovat oivaa rakennusmateriaalia esimerkiksi lasten majoihin tai korien punontaan. Ja keväällä sitä voi syödä kuin parsaa”, Bade nauraa.
Lisätietoa Healfish-projektista www.healfish.eu
Jaa tämä artikkeli: