Ateistien kampanja nostattaa tunteita Englannissa
Bussimainoskohu haastaa miettimään sanan- ja uskonnonvapautta, käännyttämistä ja suvaitsevaisuutta.
Lontoon katukuvaan ilmestyi tammikuun alkupuolella useita busseja, joiden kyljessä lukee mainosteksti: ”Jumalaa ei todennäköisesti ole olemassa. Lopeta nyt siis murehtiminen ja nauti elämästäsi.” Samoja mainoksia näkee muissakin saarivaltion suurissa kaupungeissa sekä Lontoon metrossa ja kahdessa mainostaulussa Lontoon keskustassa.
The British Humanist Association (BHA) -yhdistyksen verkkosivun mukaan kampanja lähti liikkeelle, kun komediakirjoittaja Ariane Sherine kirjoitti viime kesäkuussa artikkelin Lontoon busseissa olevista kristittyjen mainoksista. Mainokset olivat asiallisia, mutta niissä oli linkki verkkosivulle, jonka mukaan ”ei-kristityt palaisivat helvetissä iankaikkisesti”. Sherinen ehdotuksesta alettiin kerätä varoja vastamainosta varten.
Keräys sai tuulta siipiensä alle lokakuussa 2008 BHA:n liittyessä kampanjaan. BHA:n toiminnanjohtajan Hanne Stinsonin mukaan kampanja on kerännyt jo yli 140 000 puntaa. Myös Oxfordin yliopiston evoluutiobiologi, professori Richard Dawkins on tukenut kampanjaa.
Kirkko: Usko ei ole murehtimista
Kampanja ei ole jäänyt huomaamatta kirkon piirissä. Englannin anglikaanisen kirkon kannanotto oli muotoiltu sanoin: ”Me puolustaisimme minkä tahansa uskonnollisen tai filosofisen näkemyksen ryhmän oikeutta mainostaa näkemystään asianmukaisten kanavien kautta. Kristillinen usko ei kuitenkaan ole murehtimista tai sitä, ettei nauttisi elämästä. Se on täysin päinvastaista: meidän uskomme vapauttaa meidät asettamaan tämän elämän oikeaan perspektiiviin. Seitsemän kymmenestä ihmisestä tässä maassa kuvailee itseään kristityksi ja tietää ilosta, jota uskonto voi tuoda.”
Lontoon anglikaanisen hiippakunnan puhemies puolestaan sanoo kannanotossaan näin:
”Me tuemme aloitteita, jotka nostavat uskonnon profiilia pääkaupungissa ja rohkaisemme lontoolaisia punnitsemaan omaa henkilökohtaista uskoaan ja suhdettaan Jumalaan. Selvästikin jotkut voivat ovat samaa mieltä mainostamisen takana olevien ajatusten kanssa, mutta monet olisivat eri mieltä erityisesti nyt, kun olemme näkemässä kasvua Lontoon kirkkojen kävijämäärissä.”
Ei tarkoitus loukata
Humanistiyhdistyksen toiminnanjohtaja Hanne Stinson sanoo, ettei kampanjalla ole tarkoitus loukata kristittyjä, vaikkei sitä luultavasti olisi toteutettu ilman kristittyjen bussimainoksia. Stinsonin mukaan kampanjan tavoite on kasvattaa tietoisuutta uskonnottomien keskuudessa ja välittää hallitukselle viesti siitä, että uskonnottomien ääni pitää saada kuuluviin.
– Kirkossa monet hyväksyvät sen, että meillä on oikeus ottaa kantaa. Monet uskonnolliset ihmiset ovat sanoneet tämän olevan positiivinen asia, koska se saa ihmiset miettimään Jumalaa. Jotkut pitävät meitä fundamentalistiateisteina, mitä me emme ole. Emme yritä käännyttää ketään.Stinsonin mukaan kampanja on saanut paljon kansainvälistä huomiota ja levinnyt Barcelonaan sekä seuraavaksi Italiaan.
Kampanja vaikuttaa vain epävarmoihin
Sue Walrman, 49, on paljasjalkainen lontoolainen ja päivittäin rukoileva kristitty. Hänen kotikirkkonsa on St Mary’s Eton Mission Church of England Hackneyn kaupunginosassa Itä-Lontoossa. Walrman sanoo uskonsa olevan niin vahva, ettei kampanjalla ole siihen minkäänlaista vaikutusta. Hän kuitenkin ymmärtää, miksi kampanja loukkaa joitakin Englannin kristittyjä.
– Mainoksissa sanotaan, ettei Jumalaa todennäköisesti ole olemassa. Se käsitys on täysin ristiriidassa sen kanssa, mihin nämä ihmiset uskovat ja miten he elävät elämäänsä. He eivät halua nähdä mainoksia busseissa.
Walrmanin mielestä kampanja saattaa vaikuttaa sellaisiin ihmisiin, joiden usko on epävarmalla pohjalla.
– Sitähän mainokset ovat, vaikuttamista ihmisten mielipiteisiin. Toisaalta näen kampanjassa uskovaisen kannalta myös positiivisen puolen: kampanja tuo huomiota kirkolle. Kun sanotaan koko ajan, ettei Jumalaa luultavasti ole olemassa, ihmiset alkavat miettiä uskoa omassa elämässään.
– Englanti on vapaa maa. Loppujen lopuksi kyse on vain mainoksesta, joka saattaa loukata joitakin ihmisiä. Minulle se on vähän sama asia kuin Salman Rushdie -juttu Englannissa. Itselleni se on vain kiistelty kirja, mutta jotkut ihmiset muissa maissa eivät ymmärrä sitä.
Jaa tämä artikkeli: