Metropolia-ammattikorkeakoulussa opiskeleva Nidal Abu Shanab on ollut mukana kehittämässä uudenlaista aurinkokeitintä.
Auringon energialla
Joukko kansainvälisiä opiskelijoita puuhailee ympäristötekniikan laboratoriossa projektiensa parissa. Ranskalainen Sophie työstää lattialla termoakustista laitetta.
— Hän on oikea keksijä, sanoo suomalais-palestiinalainen Nidal Abu Shanab.
Molemmat opiskelevat Metropolian Leiritien oppilaitoksessa Myyrmäessä neljättä vuotta. Kansainvälinen Environmental Engineering -linja vetää opiskelijoita eri puolilta maailmaa. Tutkintoa suorittavien opiskelijoiden lisäksi oppilaitoksella on myös vaihto-oppilaita.
— Täällä on mukava tunnelma, ihmiset tulevat nopeasti tutuiksi keskenään.
Matkapuhelin pirisee. Soittaja on yksi Nidalin tämän vuoden projektiryhmän kaveri.
Säteitä kattilan pohjaan
Laboratorion ulkopuolella olevalla parkkipaikalla seisoo kiiltelevä alumiininen rakennelma. Aurinkokeittimen prototyyppi on tuotekehitysprojekti, jota Nidal on ollut mukana toteuttamassa.
— Meitä oli ryhmässä minun lisäkseni kenialainen, nepalilainen, venäläinen ja nicaragualainen. Istuttiin alas ja esiteltiin ideoita, tehtiin suunnitelma, kokeiltiin, mikä toimii, mikä ei, mallinnettiin ja toteutettiin se, Nidal selostaa.
— Opiskelun kannalta aurinkokeitinhankkeen tarkoitus on ollut, että perehdymme projektin tekemiseen yhdessä toisten kanssa. Olemme saaneet huomata, että projekti elää omaa elämäänsä, eikä kaikki mene niin kuin on suunniteltu. Eteen tulee kompastuskiviä, ja meidän pitää ratkoa, miten niiden ohi pääsee.
Keitin on kuitenkin myös ihan oikea tuote.
Aurinkokeittimiä on tehty ja toteutettu niin kauan kuin ihmiset ovat ymmärtäneet, että kun peilillä kootaan säteitä tiukempaan kimppuun, ne alkavat polttaa.
— Tässä keittimessä on uutta se, että säteet kootaan heijastimella altapäin ja sitten ylös suoraan keittolevylle kattilan pohjaan. Keittolevyn paikkaa ja heijastimen asentoa liikutetaan auringon aseman mukaan, jotta keitin toimii aina mahdollisimman tehokkaasti, Nidal esittelee.
— Lisäksi tätä käytetään kätevästi heijastimen takaa, niin ettei ole vaaraa joutua säteiden häikäisemäksi kuten perinteisten keittimien kanssa työskenneltäessä.
Ideasta hankkeeksi, hankkeesta kehitysavuksi
Aurinkokeitinhanke tuli Metropolian opiskelijoille Tekniikka elämää palvelemaan -yhdistyksen Markku Komoselta. Komonen haluaa siitä tuotteen, jota saa jo ensi vuonna kaupoista.
Jos keittimen kehittely oikeaksi tuotteeksi onnistuu, myyntituotot ohjataan kehitysyhteistyöhankkeisiin, joilla edistetään aurinkoenergian käyttöä maissa, joissa sähkö on vähissä.
Nidal pitää ajatuksesta.
— Ei olisi hullumpi ajatus viedä tällaisia esimerkiksi Gazan palestiinalaisalueelle. Siellä on paljon käyttöä hyville ideoille. Saarron takia siellä joudutaan muutenkin toteuttamaan kaikki kikkailemalla. Sementtikin pitää valmistaa kierrättämällä.
Metropolian opiskelijoiden aurinkokeitin on tosin viritetty Suomen leveyspiireille. Lähi-Idän korkeuksilla auringon kulma on toinen, joten keitinkin näyttäisi siellä vähän toiselta.
Yksi projekti loppuu, toinen alkaa
Nidal on alun perin kotoisin Jerusalemista. Hän ehti opiskella yliopistossa Ramallahissa.
— Minun oli tarkoitus lukea arkeologiaa pääaineenani. Sitten selvisi, että professori, jonka sitä piti opettaa, oli ammuttu, joten pääaineeksi piti ottaa maantiede ja arkeologiaa oli vain sivuaineena.
— Valmistuin yliopistosta, mutta sitten alkoi toinen Intifada eli palestiinalaisten kansannousu, ja työmahdollisuudet hävisivät siihen.
Suomeen tuleminen oli Nidalille toinen alku. Elämä kulkee vähän kuin tuotekehitysprojekti: välillä pitää suunnitella vähän uusiksi ja sitten taas jatkaa eteenpäin.
— No, minä olen realisti, Nidal hymähtää.
— Useimmat opiskelukaverit ovat palaamassa kotimaahansa, kun ovat valmistuneet. Ilman tarpeeksi hyvää suomen kielen taitoa on hyvin vaikeaa löytää työpaikkoja täältä. Minä kuitenkin toivon löytäväni. Tämä on hyvä ja kiinnostava ala. Paras olisi sellainen työpaikka, jossa olisi tarjolla sopivasti myös kehittämistyötä.
Jaa tämä artikkeli: