"Kaksi vanhusta kuvassa", nauraa Pirkko Kivimäki. Aurorakodin vanhaa kappelia ympäröivät kartanon vanhat puut, joista osa on istutettu jo 1800-luvulla. Kuva: Jukka Granström
Aurorakodin kappelin historia netissä
Oranssinpunainen pikku kappeli Aurorakodin pihapiirissä Järvenperässä henkii 1800-luvun alun tunnelmaa. Ulkopuolelta se on goottilaistyylinen, ja sisätila valkoiseksi rapattuine seinineen ja kapeine kaari-ikkunoineen tuntuu pelkistetyltä jopa kappeliksi.
Pirkko Kivimäen perinneyhdistyksen nettisivuille kirjoittama historiikki paljastaa, että kappelista on vuosikymmenten ja -satojen kuluessa ollut moneksi. 1820-luvulla Träskändan kartanon pihaan rakennettu rakennus on todennäköisesti toiminut viljamakasiinina, kunnan ruumishuoneena ja kunnalliskodin sota-aikaisena sikalanakin. Sijaitsipa siinä pitkään myös kunnalliskodin sähkömuuntamo.
”Viljamakasiinina rakennus lienee ollut siihen asti, kun Espoon kunta vuonna 1923 osti Träskändan kartanon ydinosan ja perusti paikalle kunnalliskodin”, Kivimäki kertoo. ”Parikymmentä vuotta rakennusta käytettiin kunnan ruumishuoneena, mutta ennen sotia se muutettiin sikalaksi ja hevostalliksi.”
Legenda heräsi henkiin
Kansatieteen maisteri ja diakonissa Kivimäki tarjoaa jännittävän selityksen sille, miksi jotkut Espoon päättäjät alkoivat ajatella 1950-luvulla, että rapistuvasta entisestä sikalasta ja ruumishuoneesta voisi tehdä vanhainkodin siunauskappelin.
”Kun Carl-Ludvig Engel 1820-luvulla piirsi rakennuksen, piirustuksissa oli torni, jollainen tehtiin usein 1800-luvun goottilaisiin kappeleihin. Torni kuitenkin poistettiin suunnitelmista.”
Vuodesta 1840 aina vuoteen 1895 Träskändän kartanon omisti Aurora Karamzin, aristokraatti ja hyväntekijä. Nuori nainen avioitui vuonna 1846 venäläisen sotilaan Andrei Karamzinin kanssa, joka kaatui Krimin sodassa 1954. Ortodoksimiehensä muistoa kunnioittaakseen Karamzin olisi halunnut rakennuttaa Träskändan maille ortodoksisen kappelin, mutta tiettävästi Espoon luterilainen seurakunta tuolloin vastusti hanketta.
”Todennäköisesti Engelin alkuperäinen piirustus ja Karamzinin kappelihanke ovat yhdessä luoneet legendan, joka on vaikuttanut haluun muuttaa rakennus kirkolliseen käyttöön sopivaksi”, Kivimäki toteaa. ”1950-luvulla kunnalliskodin asukkaille ei ollut tarjolla tilaa hengelliseen käyttöön, eikä lähitienoon asukkailla ollut lyhyen matkan päässä kirkkoa”.
Remontin tiedettiin tulevan kalliiksi. Kappelin piirustukset laati 70-luvulla kaupunginarkkitehti Anna-Maija Salo, joka piti tiukasti kiinni siitä, ettei rakennuksen julkisivua muuteta ja että sisätilat muuttuvat mahdollisimman vähän.
Espoon kunta oli luvannut kustantaa remontin. Sovittiin, että talosta tulee hengellinen monitoimitila, josta Espoon seurakunnat maksavat vuokraa.
Aurorakodin historiikin 11. luku
Ilmeni, että kunnalliskodin muuntamo olisi pakko siirrättää kappeliremontin yhteydessä toiseen paikkaan, mikä nostaisi kustannuksia entisestään. Hanke lykkääntyi vuoteen -83 asti, jolloin kappeli vihdoin valmistui ja vihittiin käyttöön.
Kappeli ehti olla täydessä käytössä alle kaksikymmentä vuotta, sillä vuonna 2000 Aurorakodin pihapiiriin valmistui Espoon tuomiokirkkoseurakunnan uusi Auroran aluekappeli.
Nykyään vanhaa kappelia käyttävät lähinnä Aurorakodin asukkaat ja kaupungin henkilökunta, jolle tila toimii kokouspaikkana. Erityisesti kesäisin vanhassa kappelissa järjestetään vihkimisiä ja messuja. Nnäitä toimituksia varten kappelissa on piano ja siirrettävä alttari.
”Olen itse käynyt täällä jouluaaton hartauksissa ja ollut hartausavustajana vanhusten kirkkotilaisuuksissa”, kertoo Träskändan luonnonsuojelualueen laidalla asuva Kivimäki.
Auroran vanhan kappelin tarina on osa hänen laatimaansa Aurorakodin historiikkia, jota löytyy tällä hetkellä Auroran perinneyhdistyksen sivuilta 11 artikkelin verran. Työteliäs 85-vuotias harrastajahistorioitsija aikoo jatkaa historiikkia aina nykypäivään asti.
”Träskändan kartano on Suomen kuuluisin kartano, mutta suomenkieliset espoolaiset eivät tunne sen historiaa kovin hyvin”, hän perustelee.. ”Espoon pitkät maalaiskunnan perinteet joutuvat nopeassa tahdissa väistymään taajamien ja kauppakeskusten tieltä, ja kulttuuriperintö on vaarassa hävitä.”
http://www.espoonseurakunnat.fi/web/tuomiokirkko/auroran-vanhan-kappelin-historiikki
Jaa tämä artikkeli: