Autiomaan ahavoittama

Autiomaan ahavoittama

Levottomasta Maria Egyptiläisestä kasvoi sisäisen rauhan rukoilija ja itsensä voittamisen esikuva.

Tuuli suhisee hiljaa kallioiden onkaloissa, pilvien varjot vaeltavat vuorien laeilla. Maisema on kuin Jumalan sanaa. Kautta historian kilvoittelijat ovat vetäytyneet autiomaahan vapautuakseen maailman painosta ja kiusauksista.

Viisisataaluvulla Palestiinassa muuan iäkäs munkki Zosimas lähti viettämään paastonaikaa Jordan-virran ympärillä sijaitsevaan erämaahan. Hän tahtoi puhdistaa sielunsa ennen pääsiäistä.

Nälkä saattaa saada ihmisen näkemään harhoja, niinpä Zosimaskin luuli ensin kivien lomassa vilahtavan hahmon olevan kuvitelma tai peräti paholainen. Mutta terästettyään katsettaan hän erotti ihmisen muodon: vartalo oli tummaksi paahtunut ja luurangonlaiha, valkoiset hiukset muistuttivat lampaanvillaa.

Zosimas ilahtui. Yllättävä kohtaaminen autiomaan yksinäisyydessä tuntui taivaan lahjalta. Hahmo kuitenkin pakeni pitkin kukkulan syrjää, eikä munkin auttanut muu kuin painella perässä.

– Minä olen nainen ja alasti! hahmo parahti Zosimasin päästyä huutoetäisyydelle ja kysyttyä, miksi tämä juoksi karkuun.

– Jos tahdot täyttää syntisen naisen toiveen, niin anna minulle kaapusi, jotta voin verhota itseni ja pyytää siunausta sinulta, isä Zosimas.

Zosimas heitti viittansa naiselle. Tällä täytyi olla pyhää viisautta, koska hän tiesi vanhuksen nimen. Nainen kertoi tarinansa.

Maria Egyptiläinen syntyi Egyptin maaseudulla. Hän oli villi tyttö, levoton ja kuumaverinen.

Maria karkasi kotoaan ja matkusti Aleksandriaan, ihmisiä kuhisevaan Välimeren satamakaupunkiin. Siellä tyttö ryhtyi prostituoiduksi, ei niinkään rahan takia kuin huvikseen. Omien sanojensa mukaan hän oli rietas ja hillitön ja toteutti kyltymättä intohimojaan.

Eräänä päivänä hän näki joukon ihmisiä rynnivän laivaan, joka teki lähtöä satamasta Pyhään maahan. Pyhiinvaeltajat tahtoivat ennättää Jerusalemiin viettämään ristin ylentämisen juhlaa. Maria halusi mukaan, sillä joukon innokkuus ja kiihkeys vetivät häntä puoleensa. Nainen maksoi matkansa tottuneesti vartalonsa palveluksilla.

Päästyään Jerusalemiin Maria jatkoi entiseen malliin vietellen jokaisen miehen, joka oli altis hänen kujerrukselleen.

Niin kuluivat päivät kunnes eräänä sunnuntaiaamuna Maria Egyptiläinen osui Pyhän haudan kirkolle. Ovella hän kuitenkin tunsi jonkin voiman estävän hänen sisäänpääsynsä. Ei auttanut, vaikka Maria kuinka ponnisteli.

Silloin hän yllättäen tiedosti levottoman elämänsä tyhjyyden ja rikkonaisuuden ja alkoi hävetä itseään.

– Minä olen syntinen, Maria alkoi itkeä.

Samassa lempeä ääni kehotti häntä lähtemään Jordanin takaiseen autiomaahan rauhaa etsimään. Kyynelsilmin Neitsyt Marian nimeä sopertaen Maria Egyptiläinen kompuroi takaisin kaupungin kujille. Joku säälivä ohikulkija työnsi hänen käteensä muutaman kolikon. Niillä ostetut kolme leipää eväänään Maria suunnisti ulos Jerusalemin portista autiomaahan johtavalle tielle.

Tavatessaan munkki Zosimasin Maria Egyptiläinen oli viettänyt autiomaassa 43 vuotta. Hän kertoi, että ensimmäiset 17 vuotta olivat olleet yhtä helvettiä: nälkää, katumusta ja ikävää.

Vaatteet kuluivat pois, aurinko poltti ihon karrelle. Hän oli kaivannut viiniä ja laulua, miehiä ja heidän syliään, mutta tiennyt samalla, että se oli harhaa. Totuus asui sielun puhtaudessa.

Vaikeimpina hetkinään Maria sai voimaa rukouksesta. Erään myrskyisän ja tuskaisen yön jälkeen tuli rauha.

Munkki palasi Jordanin rannalle seuraavana pääsiäisenä ja antoi Maria Egyptiläiselle tämän hartaasti kaipaaman ehtoollisen. Sen nautittuaan Maria pyysi munkkia tulemaan takaisin taas vuoden kuluttua. Silloin Zosimas tapasi naisen kuolleena.

Hiekassa Maria Egyptiläisen ruumiin vieressä oli kirjoitus, jossa pyydettiin hautaamaan hänet niille sijoilleen. Munkki Zosimas pesi Marian kyynelillään ja laski hänet hautaan syvästi liikuttuneena.

Pyhä Sfronios kirjoitti 600-luvulla muistiin erämaaäiti Maria Egyptiläisen tarinan.

Siitä lähtien Maria Egyptiläinen on ollut ortodoksisessa perinteessä itsensä voittamisen ja sisäisen rauhan esirukoilija. Hän on myös rintasyöpään sairastuneiden suojelija, olivathan hänen omat rintansa kuihtuneet pois autiomaassa. Häntä muistetaan erityisesti paaston aikana.

Autiomaan pyhä äiti rohkaisee edelleen meitä, jotka taistelemme paheitamme vastaan ja ryömimme eteenpäin eheytymisen takkuista tietä: henkinen helvetti on voitettavissa.


Erämaaäiti Maria Egyptiläisen muistopäivä on 1.4.

Jaa tämä artikkeli: