null Autiotalojen taiteilija

Matkalla. Kalasataman luvallinen graffitialue on maalareiden suosiossa, sillä siellä voi maalata muutakin kuin vaneriseinää. Alue kuitenkin pienenee jatkuvasti ympäröivien rakennustöiden valmistuessa.

Matkalla. Kalasataman luvallinen graffitialue on maalareiden suosiossa, sillä siellä voi maalata muutakin kuin vaneriseinää. Alue kuitenkin pienenee jatkuvasti ympäröivien rakennustöiden valmistuessa.

Autiotalojen taiteilija

Hende maalaa graffiteja purkutaloihin.

On myöhäinen sunnuntai-ilta heinäkuun lopussa helteisessä Vantaan Kaivokselassa. Pete ”Hende” Nieminen hiippailee Kaivokselan kirkkoon tai tarkemmin sille purkutyömaalle, jolla kirkon jäänteet vielä toistaiseksi seisovat.

Mukanaan hänellä on käsin viimeistelty luonnos, tela, kasa spray-maalipulloja ja vissyä. Nieminen aikoo maalata kirkolle uuden alttaritaulun.

Edellinen, tekstiilitaiteilija Oili Mäen teos Tulkaa kaikki minun tyköni, tuhoutui lokakuussa 2006, kun hengellisiin yhteisöihin pettynyt mies sytytti viikon sisällä sekä Jehovan todistajien Valtakunnansalin Martinlaaksossa että Kaivokselan kirkon.

Tuhopolton jälkeen kirkon kohtalosta väännettiin kättä kahdeksan vuotta, kunnes lopullinen purkulupa saatiin tämän vuoden alussa.

https://www.youtube.com/watch?v=PYkLx2fIick&feature=youtu.be

Graffititaiteilija Hende eli Pete Nieminen syntyi Riihimäellä vuonna 1974. Niemisen äiti työskenteli somistajana, ja taaperoikäinen poika seurasi toisinaan mukana töihin. Siellä hän sai leikkiä pullotusseilla ja pensseleillä.

Katutaidetta Nieminen näki ensimmäisen kerran 80-luvun puolivälissä vieraillessaan enonsa luona Tikkurilassa.

– Pitihän sitä sitten treenailla oman huoneen seinille ja autotalliin.

Aikuisiällä Nieminen on työskennellyt kokkina, rauhanturvaajana Libanonissa ja lopulta yksitoista vuotta lentokentän rajavartijana. Graffitit ovat kulkeneet mukana koko työuran. Libanonissa Nieminen maalasi armeijan harmaan peltikaapin siniseksi ja koristeli sen YK:n tunnuksella. Lentokentällä hän jakoi konfliktialueelta saapuneille pakolaislapsille paperia ja yliviivaustusseja piirtämiseen vanhempien täyttäessä maahantulolomakkeita.

Kun Helsingin kaupunki päätti vuoden 2008 lopussa lopettaa nollatoleranssia graffiteihin ajaneen Stop töhryille -kampanjan, se tarkoitti Niemiselle alanvaihtoa. Vuosikymmenen vaihteessa hänestä tuli taiteilija ja kuvittaja, ja viime syksynä hän aloitti kulttuurituotannon opiskelun.

Asenteet graffiteja kohtaan ovat muuttuneet nopeasti. Viime syyskuussa Pete Nieminen kävi opettamassa graffitimaalausta lastentarhanopettajille Finlandia-talossa kollegansa Jouni Väänäsen kanssa. Vain viisi vuotta aikaisemmin samassa talossa vietettiin Stop töhryille -kampanjan 10-vuotisjuhlaa.

Pian kampanja päättymisen jälkeen Helsinkiin avattiin ensimmäinen luvallinen graffitialue. Sen jälkeen luvallisia seiniä on noussut ympäri kaupunkia.

Silti, jos Niemiseltä kysytään, tekemistä vielä riittäisi.

– On hienoa, että on laillisia seiniä, mutta se on aina sitä vaneriseinää. Se on vähän tylsää. Purkutaloissa on rappusia, erilaisia kulmia ja muita rakenteita, joita voi käyttää maalatessa hyväkseen. Ne ruokkivat mielikuvitusta.

Nieminen on erikoistunut purkutaloihin. Kesäkuussa hän maalasi pahoin palaneen, hylätyn omakotitalon seinälle hyväntahtoisen mutta tulta puhkuvan lohikäärme Elliotin. Autioituneen kartanon kylpyammeeseen ilmestyi alkukesästä setelikylvyssä istuva Stephen Elop.

Taiteilija korostaa, ettei kannata vandalismia.

– En halua vahingoittaa kenenkään omaisuutta, enkä missään nimessä kannata sellaista, että kaikki saavat maalata ihan minne tahansa mitä tahansa.

Mutta miksei taloon, joka aiotaan joka tapauksessa purkaa, saisi?

Heinäkuun lopussa Nieminen vietti Kaivokselan kirkossa lähes koko yön, puolestayöstä aamukuuteen.

– Piti vähän hosua, kun en tiennyt monelta duunarit tulevat töihin.

Kun duunarit tulivat, he löysivät alttariseinältä Jeesuksen, jolla oli käsissään kaksi telaa ja viisi spraymaalipurkkia.

Yöllinen, salaa tehty retki ei ollut Niemisen alkuperäinen suunnitelma kirkon varalle. Mieluummin hän olisi järjestänyt kirkossa ”urbaanin pyhäkoulun”. Se olisi ollut seurakunnan nuorille suunnattu työpaja, jossa kirkon seinille olisi maalattu uskonnollista kuvastoa. Sen jälkeen olisi järjestetty lyhyt näyttely ja sitten talo olisi purettu.

Nieminen kertoo ehdottaneensa työpajan järjestämistä vuosien varrella muun muassa Vantaan kaupungille ja Myyrmäki-liikkeelle, mutta keskustelut eivät tuottaneet toivottua tulosta. Hän on neuvotellut vastaavista työpajoista tuloksetta kaupungin ja purkufirman kanssa niin ikään nyt jo purettujen Kyläsaaren vastaanottokeskuksen ja Louhelan ostoskeskuksen kohdalla.

Kaivokselan uudesta alttaritaulusta Nieminen ei ole saanut negatiivista palautetta, vaikka hän maalasikin sen luvatta.

– Tarkoitus pyhitti keinot. Kukaan ei ole syyttänyt rienaamisesta.

Kolme vuorokautta maalausurakan jälkeen kirkon alttariseinä ja Kaivokselan Jeesus olivat kivimurskaa purkutyömaalla. Nieminen on tyytyväinen, että ehti ajoissa maalaamaan.

– Kävi hyvä tuuri, tai ehkä se oli johdatusta.

Taiteilijan nimi korjattu 22.8.

 

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.