
Automatisointi arveluttaa
Metrojunan ohjaamon sivupeilistä kuljettaja Arto Karjala näkee, miten pari mattimyöhäistä tunkeutuu sulkeutuvien ovien väliin hidastaen junan liikkeellelähtöä.
– Tuo on uutta käyttäytymiskulttuuria. Jos ovien sulkeutuessa sisään tunkee koko vartalolla, se onnistuu. Jos taas oven väliin jää käsi tai jalka, voi jäädä jumiin. Tässä on aina tarkkailtava, ettei synny vaaratilanteita, 48-vuotias Karjala sanoo.
Kun mies vuonna 1987 aloitti metronkuljettajana, Kontulan asema oli juuri otettu käyttöön ja pääteasema Mellunmäki oli rakenteilla. Toisen linjan pääteasema Vuosaari valmistui 1998.
Rovaniemellä kasvanut, jalkapalloa divaritasolla pelannut Karjala pääsi 21-vuotiaana metron kuljettajakursseille ja jäi etelään. Työvuosia on nyt takana lähes 27, joten mies on ammatissaan kokeneinta kaartia ja välttynyt toistaiseksi onnettomuuksilta.
– Joskus joku on seisonut radalla, mutta olen saanut junan pysähtymään ajoissa. Pitää koputtaa puuta, ettei tilanne toistu. Metron historiassa on muutama kuolemaan johtanut onnettomuus. Silloin kuljettajalle on kirjoitettu traumasta selviytymiseksi sairauslomaa muutamasta päivästä viikkoon.
Työn hyviä puolia on itsenäisyys. Toisaalta ohjaamon yksinäisyydessä ei ole keskustelukumppania. Radio on hyvä seuralainen, mutta omaa kännykkää ei ajon aikana saa käyttää.
Arkipäivisin Karjala ajaa iltavuoroja, jotka alkavat kello 14.45 ja päättyvät 23.40. Vuoron katkaisevat kymmenminuuttinen kahvitauko ja 35 minuutin ruokapaussi, jolloin ehtii syödä jossakin pikaruokapaikassa, lämmittää mikroaterian tai nauttia kotoa tuodut eväät Itäkeskuksen taukotuvassa. Siellä kuljettajavuorot aina vaihtuvat.
Kolmen tai neljän iltavuoron jälkeen on vapaata päivä tai kaksi. Kolmessa viikossa on 114 työtuntia, jotka voi jaksottaa eri tavoin. Jos kuljettajalla on pieniä lapsia, hänelle räätälöidään kuusituntisia vuoroja. Karjala on avoliitossa ja 13-vuotiaan pojan isä. Työmatka Vantaan Ylästöstä Itäkeskukseen taittuu omalla autolla.
Metron automatisointi arveluttaa Arto Karjalaa. Länsimetron valmistuttua junien olisi tarkoitus liikkua kahden minuutin välein. Aikaväli tihentyy, kun käyttöön tulevat kahden vaunuparin junat, sillä Espoon asemalaiturit jäävät Helsingin laitureita lyhyemmiksi.
– Ennen automaation toteutumista kuljettajia tarvitaan lisää. Uusi kurssi alkaa lokakuussa. Jos automatisointi toteutuu, meistä tulee varakuljettajia tai kenties kuljettaja-vartijoita. Paljon on vielä auki.
– Se on varmaa, että kahden minuutin välein liikkuvien metrojunien ajosta tulee tökkivää ja pysähtelevää, koska liikennettä on niin paljon. Automatisointi edellyttää asemille uusia, turvallisuuden takia välttämättömiä laituriovia. Ovien pitäisi sitten toimia sataprosenttisesti, Karjala sanoo.
P.S.
En ole koskaan vierastanut työtä. Urheilutausta antoi valmiudet kestää psyykkisiä paineita ja pysyä vireessä pitkän ajovuoron yksinäisyydessä.
Nautin vapaapäivinä ruuanlaitosta.
Ihmettelen, miksi metroliikennettä pitää jatkaa yöllä, kun on yöbussivuorot. Nytkin myöhäisimpien vuorojen jälkeen junissa on eväsjätteitä, huumeruiskuja ja nukahtaneita humalaisia. Siivouksesta ja yötuntien palkoista kertyy huimasti lisäkustannuksia.
Jaa tämä artikkeli: