Auttamassa maailmalla
– Kun palasimme ensimmäiseltä työreissultani, aloimme harrastaa lasteni kanssa taekwondoa kehittääksemme itsepuolustustaitojamme, Päivi Hieta kertoo.

– Kun palasimme ensimmäiseltä työreissultani, aloimme harrastaa lasteni kanssa taekwondoa kehittääksemme itsepuolustustaitojamme, Päivi Hieta kertoo.

Auttamassa maailmalla

Päivi Hieta on asunut lastensa kanssa Keski-Amerikassa, Aasiassa, Afrikassa ja Lähi-idässä.

Sairaanhoitaja Päivi Hieta, entinen Muma, 55, lähti ensimmäiselle työkeikalleen ulkomaille 22 vuotta sitten. Idea kehitysyhteistyöhön osallistumisesta oli silloisen aviomiehen. Myös perheen 7- ja 3-vuotiaat lapset lähtivät Nicaraguaan.

– Yritin pitää avioliittoamme kasassa. Totta kai halusin myös auttaa ja kokea uusia asioita. Työ vammaisjärjestössä innosti.

Työrupeama alkoi espanjan opiskelulla kielikoulussa.

– Lapset oppivat kielen parissa kuukaudessa, mutta minulta aikaa meni enemmän. Energiaa kului toki myös uusiin oloihin sopeutumiseen.

Päivi työskenteli vammaisten lasten vanhempien perustamassa järjestössä. Kerran eräs äideistä kysyi, osasiko Päivi hypätä pituutta. Totta kai osasi, olihan hän kilpaillutkin yleisurheilussa. Lisäksi hän oli nuorena kouluttautunut muun muassa kerho-, leiri-, jumppa- ja uintiohjaajaksi.

Osa Päivin ohjaamista lapsista pääsi myöhemmin edustamaan Nicaraguaa Barcelonan olympialaisiin.

– Ensimmäistä kertaa vammaiset lapset kiinnostivat ihmisiä Nicaraguassa. He osasivat tehdä sellaista, mitä kukaan muu ei osannut.

Nicaragua tarjosi kuitenkin myös ikävämpiä muistoja. Kerran hyökyaalto yllätti ja jouluaattona kaksi aseistautunutta miestä yritti ryöstää perheen heidän omassa kodissaan.

– Kun palasimme Suomeen, aloin harrastaa lasteni kanssa taekwondoa. Olimme samaa mieltä siitä, että itsepuolustustaidot ovat hyödyllisiä. Olemme myöhemmin jatkaneet harrastusta useassa maassa.

Päivi Hieta oli kuvitellut, että voisi kahden vuoden jälkeen vain palata vanhaan ja jatkaa työntekoa entiseen tapaan Peijaksen sairaalassa.

– Nyt tiedän, ettei se ole mahdollista. Jokaisen ulkomaan projektin jälkeen maailmankuvani on muuttunut. Usein olen jo paluumatkalla miettinyt, mitä voisin opiskella Suomessa seuraavaksi.

Työvuosia ulkomailla on kertynyt liki kymmenen. Väliin mahtuu muun muassa työ Vantaan kriisikeskuksessa. Elämäntarinansa Päivi Hieta kertoo juuri ilmestyneessä kirjassaan Sairaanhoitaja Muma (Fioca 2014).

– Lapset ovat sopeutuneet uusiin paikkoihin aina nopeasti, kun olosuhteet ovat olleet muuten turvalliset. Heillä on ollut hoitaja Suomesta tai kohdemaasta. Kavereita on löytynyt kaikille.

Parhaillaan Päivi Hieta työskentelee Pelastakaa lapset -järjestön projektissa Syyrian pakolaisten parissa Pohjois-Libanonissa.

Libanonissa on virallisesti yli miljoona syyrialaispakolaista ja lisäksi rekisteröimättömiä pakolaisia arviolta puoli miljoonaa. Tarvitaan tilapäisasuntoja, vettä, ruokaa, vaatteita, koulua. Yli puolet pakolaisista on lapsia.

– On paljon liian aikaisia avioliittoja ja jopa 13-vuotiaita äitejä. Hankkeemme paneutuu raskaana olevien naisten auttamiseen. Annamme tukea synnytyksessä ja vauvanhoidossa.

Tällä kertaa Päivi Hiedan 11-vuotias kuopus halusi jäädä käymään koulua Suomessa.

– Isoveli ja isosisko ovat parhaat hoitajat, ja kuopuksen isäkin on Suomessa. Tulen käymään kotimaassa aina viiden viikon jälkeen.

Jaa tämä artikkeli: