Jooga hoitaa kehoa ja tyynnyttää mielen. Joogaohjaaja, toimintaterapeutti Katja Liuksiala on ohjannut joogaa myös kristillisillä retriiteillä. Kuva: Nina Kaverinen
Autuaat joogit
Lempeä ääni kehottaa löytämään oman hengityksen rytmin. Älä mieti, miten muut tekevät, äläkä mieti, miten pitkälle venyt, se ei ole jooga-asenne, ohjaaja sanoo. Seison joogamatolla ja yritän muistaa ohjeet samalla, kun haen oikeaa liikerataa, jossa toimistotuolin ja tietokoneen väliin jumiutuneet selkä, kylki ja takareidet kiristyvät.
Ohjaaja on naapuruston tuttu nainen, joka perusti oman joogasalinsa kerrostalon entiseen varastohuoneeseen. Juoksin tunnille myöhässä, keskeltä arjen asioiden ruuhkaa, hermostuneena ja huolestuneena.
Joogasta luvataan paljon. Sen pitäisi vahvistaa kehon ja mielen itsepuolustusta, tasapainoa ja viedä kohti korkeampaa onnellisuutta. Mainosteksteissä puhutaan tietoisuudesta, hengestä ja sielusta. Harjoittelun tulokseksi luvataan henkistä viisautta.
En ole kuullut kenenkään valittavan, ettei toivottua tulosta kuulunutkaan. Ohjaajani sanoo tunnilla kuin ohimennen, ettei jooga ole vain harjoitus, vaan kokonainen elämäntapa tai tie. Kukaan ei kysy, mitä hän tarkoittaa. Jos viisaus ja tasapaino eivät lisäänny, yleinen selitys on varmaankin harjoituksen puute tai väärä asenne.
Joogasta on tullut muoti-ilmiö, kolmekymppisten naisten kansallisurheilulaji, jota ymmärtämättömät leimataan helposti kummallisiksi tai vanhanaikaisiksi. Paitsi ettei se ole kansallista eikä urheilua, vaan metodi, joka on ylittänyt ennenkin maantieteellisiä, kulttuurisia ja uskonnollisia rajoja.
Jooga epäilyttää kuitenkin monia kristittyjä uskonnollisista syistä. Jotkut pohtivat, voiko kristitty joogata, vai uhkaavatko häntä joogaharjoituksessa väärät henget. Toisaalta jotkut pohtivat tosissaan, miten jooga voitaisiin ”kastaa” kristityksi lajiksi ja ottaa kirkon palvelukseen.
Joogan juuret ovat ainakin kahden tuhannen vuoden takana hindulaisessa filosofiassa. Mutta jooga, jota työyhteisövalmentajat, hyvinvointiyritykset, kansanopistot, jumppasalit, kylpylät ja erikoistuneet joogakoulut nykyisin tarjoavat kymmenissä eri lajeissa, ei ole sama asia kuin se, johon pyhissä intialaisissa teksteissä viitataan.
Varhainen jooga liittyi askeesiin, jota tavoittelivat lähinnä pyhät miehet, eivät tavalliset ihmiset. Sana ”jooga” on johdettu sanskritin yhdentymistä tarkoittavasta sanasta. Alun perin se merkitsi tiettyä intialaisen filosofian suuntausta. Klassisessa joogassa muuttumaton, passiivinen tietoisuus pyrittiin vapauttamaan aineellisuuden lainalaisuuksista. Joogassa oli kyse tietoisuuden ja aineen välisestä suhteesta.
Joissakin Suomessa harjoitettavista joogalajeissa on kyse myös henkisestä polusta. Uskontotutkija Kimmo Ketolan mukaan hengellisen joogan muotoihin voi lukea esimerkiksi bhakti-joogan, raja-joogan, karma-joogan ja hatha-joogan. Ketola muistuttaa kuitenkin, että joogaa ovat käyttäneet monet maailmanuskonnot, ei vain hindulaisuus ja sen pohjalta syntyneet liikkeet. Joogaa on käytetty esimerkiksi buddhalaisuudessa ja islamissa.
Jooga rantautui Eurooppaan 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Länsimaihin levinneen uuden joogaliikkeen syntyyn vaikutti Intian kansallinen ja hengellinen liikehdintä, jota kutsutaan uushindulaisuudeksi. Uushindulaisuuteen pohjautuvia liikkeitä ovat esimerkiksi Hare Krishna ja Äiti Amma-liike.
Uushindulaiset liikkeet tunnetaan suvaitsevaisuudestaan. Dogmatiikan dosentti Jyri Komulainen on kuitenkin huomauttanut, että tarkemmin analysoituna muut uskonnot hyväksytään vain hindulaisittain tulkittuina. Tässä tulkinnassa kaikki uskonnot ovat perimmältään yhtä. Ajatukseen törmää helposti Intiasta inspiraationsa saaneiden joogaopettajien opetuksessa.
Moderni joogaliike irrotti 1900-luvun alussa joogan pyhien miesten pelastuksen tavoittelemisesta ja askeettisesta ihanteesta, johon se oli vanhassa hindulaisuudessa liittynyt. Vanhoista aineksista syntyi uuteen tarpeeseen uusi joogamenetelmä, johon otettiin aineksia keskiajalla kehitetyistä asanoista eli joogaliikkeistä.
Modernissa joogassa ihmistä ei muokata joogaan sopivaksi, vaan joogaa muokataan kaikille sopivaksi. Joogasta tuli kenen tahansa terveysliikuntaa: puistojoogaa, saunajoogaa, mammajoogaa ja äijäjoogaa. Nykyisin vaikuttaa siltä, että joogan avulla halutaan pelastua lähinnä kiireeltä ja stressiltä.
Jooga on matkalla myös kirkkoon. Ketolan mielestä joogaa ei ainoastaan voida ottaa kristinuskon käyttöön, vaan niin suorastaan pitäisi tehdä.
Joogaa voidaan harjoittaa ruumiin ja mielen hyvinvoinnin vuoksi ilman kytköstä mihinkään uskontoon. Mutta se on omiaan herättelemään harjoittajassaan myös maailmankatsomuksellisia ja hengellisiä kysymyksiä.
”Vaikka jooga ei edellytä mitään tiettyä hengellistä sisältöä, on aivan selvää, että jos ihminen alkaa hiljentää mieltään, alkaa syntyä myös laajempia maailmankatsomuksellisia kysymyksiä. Jooga vetää magneetin lailla puoleensa hengellisiä asioita. Jos kristinusko ei ota joogaa omaan käyttöönsä, sen tekevät joka tapauksessa muut uskonnolliset liikkeet”, Ketola arvioi.
Kristus-jooga on monien toiveissa osa tulevaisuuden arkista seurakuntatyötä. Hindulaisuuden ja kristinuskon välisiä suhteita tutkinut Jyri Komulainen on yksi heistä. Komulaisen mukaan kirkon on etsittävä Suomessakin kosketuskohtaa joogakulttuuriin, mutta säilytettävä omalaatuisuutensa.
Kristillinen jooga olisi Komulaisen mielestä ”vaiti olemista sen vuoksi, että Jumalan ääni kuuluisi selvemmin”. Komulainen on nähnyt Kristus-keskeistä joogaa Intiassa. Jooga-asennoille eli asanoille on annettu intialaisessa kristillisessä joogassa jopa omat rukousmerkitykset.
Jeesuksen voi viedä joogasalille Komulaisen mukaan sillä ehdolla, että lähtökohdaksi otetaan tietoisesti kristillinen usko Kolmiyhteiseen Jumalaan. Pääsyä lähemmäs Jumalaa sen avulla ei kuitenkaan voida luvata.
Komulainen kuvaa hindulaisten pyhien miesten hengellisiä harjoituksia ja kristillisen hengellisyyden eroa näin:
”Pyhät miehet tavoittelevat joogan avulla yliluonnollisia kykyjä. Kristinuskon tavoite on päinvastainen, tulla pienemmäksi. Jos Luther olisi asunut Intiassa, hän olisi puhunut oikeanlaisesta joogasta.”
Fyysinen harjoitus voi olla yksinkertaisesti tapa hankkia itselleen mielenrauhaa. Pappi ja joogaohjaaja Helena Turja on yksi kirkon työn ja joogakulttuurin välisistä sillanrakentajista. Turjalle jooga on fyysisen rauhoittumisen väline, joka ei sinänsä liity mihinkään uskontoon. Pappina hän ohjaa myös joogaa, johon kuuluu kristillinen sanameditaatio. Silloin jooga auttaa myös keskittymään Raamatun tekstiin tai rukoukseen.
”Jooga on tie rauhoittumiseen ja hiljentymiseen, jotka ovat nykyaikana niin kovin vaikeita”, Turja tiivistää.
Jooga ei ole kenenkään omaisuutta. Sitä on käytetty menetelmänä monenlaisissa uskonnoissa ja niiden erilaisissa tulkinnoissa. Tällä hetkellä jooga on kenties useimmiten uskontojen rajat ylittävän hidastamisliikkeen palveluksessa. Samaan trendiin kuuluvat hidas ruoka, viljelybuumi ja kosketukseen perustuvat luontaishoidot.
Teknistyneessä ja nopeatempoisessa kulttuurissa ihmisiä kiinnostavat hengityksen kaltaiset perusasiat ja ruumiin ja mielen välinen yhteys.
”Voi miettiä sitä, miltä hengellinen kokemus tuntuu kehossa. Monet kokevat, että ehtoollisen jälkeen askel on kevyempi. Kristinuskossa ruumista ei voida unohtaa, tulihan Jumalakin lihaksi. Ruumis on ihmisyyden alusta, ja jokainen meistä asuu ruumiissa”, kuvailee japanilaisen mielen- ja kehonhuoltomenetelmä Shindon ohjaaja Auli Iikkanen.
Iikkanen ohjaa myös Rukoileva ruumis -nimisiä tunteja, joilla tehdään yksinkertaisia venytyksiä ja pyritään luopumaan suorittamisesta. Osa asennoista on erilaisia koko ruumiin ristikkäisvenytyksiä, joista kristityn on luontevaa ajatella, että ne ovat laajennettuja versioita käsien ristimisestä. Menetelmään – aivan kuten joogaankin – kuuluu voimakas uloshengitys.
”Monille syvä huokaus merkitsee rukousta. Se on kuitenkin lopulta jokaisen oma asia”, Iikkanen toteaa.
Jooga muistuttaa uskontoa siinä, ettei se lopulta voi olla itsetarkoitus. Kun nousen varaston lattian loppurentoutuksesta ja kävelen kotiin, tunnen itseni virkeäksi. Tunnen kiitollisuutta terveestä ruumiistani ja siitä elämästä, johon tunnilta voin palata. Kotimatkalla metsätielläkin tekee mieli hengittää tietoisemmin. Minulle jooga ei ole kenties tie, vaan yksi kulkuvälineistä.
Iikkasenkin mielestä rentoutuminen ja hiljentyminen ovat sukulaisasioita. Ruumis voi auttaa mieltä hiljentymään niin, etteivät pelot tai jännittyneisyys vaivaa. Vaikka hänen ohjaamansa menetelmä on uskonnollisesti sitoutumaton, hän näkee siinä yhtymäkohtia luterilaisuuteen. Menetelmän nimi tulee sydäntä ja tietä tarkoittavista sanoista.
”Ideana ei ole askeesi, vaan laskeutuminen armoon. Sitä ei voi saavuttaa, mutta sen voi vastaanottaa.”
Jaa tämä artikkeli: