Viime vuonna 113 siviilivihittyä paria pyysi avioliitolleen siunausta evankelisluterilaiselta kirkolta Helsingissä. Siunaamiseen päädytään esimerkiksi siksi, ettei kirkollinen vihkiminen onnistu, koska jompikumpi parista ei kuulu mihinkään kirkkoon.

 

Heidi Saarenkari, 30, ja Ari Suhonen, 29,vihitään Helsingin käräjäoikeudessa tämän kuun 29. päivänä vanhempien läsnä ollessa. Seuraavana päivänä heidän liittonsa siunataan Tuomiokirkossa.

– En ole koskaan kuulunut kirkkoon. Avioliiton siunaaminen oli Arin toive. Minun oli helppo suostua siihen. Tykkään kirkoista paikkoina. Ainoa ehtoni oli, että saamme naispapin, Saarenkari kertoo.

Ari Suhonen kuvaa itseään tapakristityksi, joka käy kirkossa kerran vuodessa jouluna. Hänelle siunaamisen ydin on Tuomiokirkon viehättävissä puitteissa. Siunauksella ei ole parille varsinaista uskonnollista merkitystä.

– Halusin tarjota häitämme viettämään tuleville sukulaisille ja ystäville kauniin seremonian, Suhonen sanoo.

 

Avioliiton siunaus ei ole juridinen tapahtuma, toisin kuin vihkiminen.Tilaisuutena ne eivät kuitenkaan juuri eroa toisistaan.

– Suurin osa juhlaväestä tuskin edes huomaa, ettei kyseessä ole vihkiminen, Oulunkylän kappalainen Ulla Kosonen sanoo.

”Tahdotko”-kysymysten muoto on erilainen, koska siunattavat ovat jo aviossa. Sormusten vaihtaminen ei kuulu siunaamiseen. Lopuksi paria ei luonnollisesti julisteta aviopuolisoiksi.

 

Ulla Kososella on tänä kesänä yhtä paljon avioliiton siunauksia kuin vihkimisiä. Siunattavat voi jakaa kolmeen ryhmään.

– Yleisin syy siunaukseen päätymiseen on se, että pari haluaa kirkossa naimisiin, mutta jompikumpi ei kuulu kirkkoon. Vaihtoehtoisesti kumpikin kuuluu kirkkoon, mutta vihkiminen on päätetty hoitaa nopeasti siviiliviranomaisen edessä vaikkapa ennen lapsen syntymää. Siunauksen yhteydessä pidetään häät.

Jotkut parit taas ovat päässeet liitossaan vaikean vaiheen yli tai haluavat muusta syystä pysähtyä liittonsa äärelle.

Kososen mielessä avioliiton siunaus ei asetu eri kategoriaan vihkimisen kanssa.

– Näen ne aivan yhtä merkityksellisinä. Kummassakin hiljennytään rukoilemaan Jumalan siunausta parille.

 

Kirkollisia vihkimisiä, joissa ainakin joko mies tai vaimo oli helsinkiläisen luterilaisen seurakunnan jäsen, oli Helsingissä viime vuonna 1736 ja vastaavia siviilivihkimisiä oli 1482.

 

Teksti Milla-Maria Isopoussu

Kuva Sirpa Päivinen