Avioliitto jakaa mielipiteitä
Tervehdys helsinkiläiselle nuorelle Krista Lyyräselle (K&k 13.3.) helsinkiläiseltä vanhukselta, joka on oppinut, että ihmisten on muutettava asenteita uusien tilanteiden ilmaantuessa. Ja se on tarpeen, myös tässä avioliittokäsitteen laajentamisessa.
Miten luonnollinen ja kaunis kahden sydänystävän yhteinen elämä voi ollakaan, vaikka puolisot olisivatkin keskenään samaa sukupuolta. Onko meillä varaa ylenkatsoa ”normista” poikkeavia lähimmäisiämme? Eivät he itse sitä ole päättäneet enempää kuin me muutkaan ominaisuuksiamme.
Lyyräsen ankarat sanat ovat varmaan aiheuttaneet monelle pahaa mieltä. Ymmärrän kyllä Lyyrästä, sillä nuorena minäkin olin hyvin jyrkkä. Suokoon Luoja meille anteeksi, jos ajatuksemme eivät ole Hänen tahtonsa mukaisia. Minä olen yrittänyt ajatella, että sana avio on kuitenkin vain sana, jotta voisin hyväksyä tuon käsitteen laajentumisen. Olen kyllä valmis olemaan väärässäkin. Sitä olen useinkin.
Annikki Vasari
On esitetty käsittämättömän paljon vaatimuksia niin sanotun sukupuolineutraalin avioliiton puolesta, vaikka sillä ei ole järkevää suhdetta asian kansalliseen, perinteiseen, uskonnolliseen tai edes biologiseen merkitykseen.
Samaa sukupuolta olevien yhteiselämälle on säädetty rekisteröimisoikeus, ja se takaa samat oikeudet kuin avioliitto-instituutiossa elää yhdessä. Jos parisuhteessa elävien oikeuksia halutaan parantaa, siihen on varmasti jo nyt mahdollisuudet lainsäädäntöteitse. Mutta avioliitto ei voi olla muuta kuin miehen ja naisen välinen liitto.
Kuten Krista Lyyränen kirjoitti (K&k 13.3.), ihminen on luotu joko mieheksi tai naiseksi. On turha esittää kahden samaa sukupuolta olevan ihmisen avioliittoa koskevan lain perusteluksi sitä, että sellainen laki on säädetty muissa maissa. Näitä maita on vain 12, kun YK:n jäsenvaltioita on yli 190.
Kaikkea ei voi maailmassa lailla taata. Esimerkiksi terveyttä. Mikään laki ei takaisi yhdenvertaisuutta sille, että kaikkien ihmisten terveys pysyisi yhtä hyvänä. Ei edes niille, jotka ylläpitävät mahdollisimman terveellisiä elämäntapoja. Kannattaa toki pyrkiä hyviin tavoitteisiin, mutta säädetty laki ei kaikessa pysty muuttamaan elämän lakeja ihmisten vaatimusten mukaan.
Harry Blässar
Krista Lyyränen kirjoitti (K&K 13.3.) saaneensa tarpeekseen ”asioista, joissa käsitellään sukupuolineutraalin avioliiton hyväksymistä. Ajattelin tarjota hänelle toisenlaisen näkökulman.
Lyyränen mainitsee Jumalan määrittäneen avioliiton miehen ja naisen väliseksi. Haluaisin korostaa, että vaikka Jumalalla on näkemyksensä avioliiton luonteesta, se ei liity millään lailla Suomen lainsäädäntöön. Tämä johtuu siitä, että kirkolla ja valtiolla on hyvin vähän tekemistä toistensa kanssa.
Kirkolla on oikeus tehdä esityksiä valtion viranomaisille ja vihkiä ihmisiä avioliittoon, mutta sillä ei ole oikeutta päättää laeista. Tässä suhteessa kirkko on kuin mikä tahansa järjestö, ja yksi järjestön määritteistä on jäsenyyden vapaaehtoisuus.
Henkilö voi päättää, haluaako kuulua kirkkoon vai ei. Valtion näkemyksiä sen sijaan on vaikeampi päästä karkuun, jollei halua muuttaa toiseen maahan. On kirkon asia päättää, millaisia ihmissuhteita se siunaa. Mutta kirkko ei ole ainoa taho, joka voi vihkiä avioliittoon, ja valtiolle taas pitäisi olla yksi ja sama, millaisia sopimuksia aikuiset ihmiset keskenään tekevät.
Kaikkien yhtäläinen oikeus mennä naimisiin ei ole keneltäkään pois. Se, kenen kanssa kukin haluaa avioitua, on yhtä paljon minun tai Lyyräsen huoli kuin se, millaisessa talossa henkilö päättää asua, mihin Jumalaan hän uskoo (tai on uskomatta), miten hän nimeää lapsensa tai millaista työtä hän päättää tehdä.
Saara Seppälä
Jaa tämä artikkeli: