Avioliitto kuuluu kaikille
Krista Lyyränen (K&k 13.3.) ja Antti Timonen (K&k 27.3.) puolustivat nykymuotoista avioliittoa sillä, että Raamatussa puhutaan miehen ja naisen välisestä liitosta. Raamattuun vetoamalla voi toki puolustaa myös esimerkiksi orjuutta, raiskatun pakkoavioliittoa raiskaajansa kanssa tai homojen tappamista. Kahdessa tuhannessa vuodessa asiat ja asenteet kuitenkin muuttuvat: harva Raamattua kirjaimellisesti tulkitsevakaan kannattaa edellä mainittuja toimintamalleja.
Merkittävin ongelma heteroiden yksinoikeuden perustelemisessa Jumalan tahdolla on kuitenkin se, että avioliitto ei ole kirkollinen, vaan yhteiskunnallinen instituutio. Siihen kuuluu eksklusiivisia oikeuksia, joita rekisteröidyssä parisuhteessa elävillä ei ole. Avioliiton yksityiskohdista päättää eduskunta. Siksi on syytä puhua perustavanlaatuisesta ihmisoikeuskysymyksestä. Kirkon kielteinen kanta on tietysti surullinen asia erityisesti kristityille homopareille, jotka haluaisivat Jumalan siunauksen liitolleen. Mutta kirkko päättää siitä – ja vain siitä.
Avioliittoon haluaville homopareille kyseessä on selvästi tärkeä instituutio. Yhtä lailla tärkeä se tuntuu olevan ihmisille, jotka kynsin ja hampain pitävät nykymuotoisesta avioliitosta kiinni, kuten Antti Timoselle. Siksi hänen kirjoituksensa loppukaneetti, ”mielestäni eduskunta voisi... keskittyä tärkeämpiin asioihin”, on epälooginen ja sisäisesti ristiriitainen.
Arttu Haglund
Mielipidekirjoituksissa on otettu selkeästi kantaa avioliittolakiin ja siihenkin, että Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen ja rankaisee ankarasti, jos joku hänen tahtoaan pilkkaa.
Kiihkotonta faktatietoa en ole nähnyt. Nimittäin hyvä Luojamme on katsonut aiheelliseksi monimuotoisuudenkin sukupuolen määrittelyssä. Sen lisäksi, että kromosomipari XX on nainen, XY mies , kromosomeja voi olla myös muunlaisena yhdistelmänä: niitä voi olla liikaa tai liian vähän.
Syntyvä voi olla ilmiasultaan jopa molempaa sukupuolta omaava. Silloin tulee kyseeseen oletusarvoleikkaus. Joskus Luojansa kuva tuntee olevansa kaikin puolin kiinnostunut vain omasta sukupuolestaan pienestä pitäen. Sitä ei muuta loitsu eikä polvirukouskaan. Oli nyt sitten kysymys kromosomeista tai geeneistä.
Lisäksi ajattelen, että ihminen on paljon muutakin kuin toisten ihmisten arvottama seksuaaliolento. Joten eiköhän armahdeta itsemme ja muut. Meillä kun tuntuu olevan sellainenkin valta.
Anki Pälve
Jaa tämä artikkeli: