Avioliittokäsitykset hiertävät

• 16.04.2013 16:10

Avioliittoa on perinteisesti juhlittu häämenoin ja siihen on todellakin aihetta. Avioliitto mahdollistaa kahden suvun biologisen yhtymisen, jolloin mahdollisesti syntyy uusia ihmisiä, jotka kuuluvat kumpaankin sukuun.

Jokainen meistä on tuon biologisen verkoston yksi solmukohta omine kummaltakin suvulta saatuine geeneinemme. Siihen kuuluu vanhempiemme suvut, isovanhempiemme suvut ja muiden esivanhempiemme suvut.

Miehen ja naisen välinen liitto mahdollistaa uuden elämän syntymisen tähän verkostoon, johon kuuluvat kaikki jo kuolleetkin sukupolvet ja, jos elämä maapallollamme saa jatkua, myös kaikki tulevat sukupolvet. Tämä on niin ihmeellinen asia, että sitä on juhlittu mahdollisuuksien mukaan juuri häämenoin ja aihetta juhlaan todella on, vaikka juhlittaisiin vaatimattomimmissakin puitteissa.

Siksi kehotan jokaista kansanedustajaa harkitsemaan, onko tarpeellista laajentaa avioliiton käsitettä alueille, joilla ei ole samanlaista yhteyttä elämäämme tällä pallollamme.

Erkki Sevanto

Antti Timonen käsittää avioliiton olevan Jumalan säätämä naisen ja miehen välinen pyhä liitto, jota ei pidä mennä muuttamaan (K&k 27.3.). Näinhän asia pääsääntöisesti onkin. Mieleeni tulee kuitenkin kaksi näkökohtaa, jotka käydyssä keskustelussa ovat kenties jääneet liian vähälle huomiolle.

Vaikka ihmisten sukupuolinen poikkeavuus jo Jeesuksen aikana oli hyvin tiedostettu, hän ei heitä siirtänyt eri kastiin eikä tuominnut. Se seikka, millaisin niin sisäisin kuin ulkoisin ominaisuuksin varustettuina me tähän maailmaan tulemme, on tässä suhteessa täysin Luojamme vallassa.

Toiseksi Jeesus pyrki opetuksissaan käytännönläheisesti aina oikeamielisyyteen ja tarkoituksenmukaisuuteen. Tämä ilmenee selvästi esimerkiksi hänen puuttumisessaan juutalaisten tiukassa kontrollissa olleeseen – myös Jumalan säätämään – sapatinviettoon: ”ei ihminen ole luotu sapattia varten, vaan sapatti ihmistä varten.” Eikö siis myös kahden ihmisen välinen sisäinen tuntemus ja rakkaus ole suurempi kuin ulkoisten piirteiden tulkinnanvaraisuus?

Mauno Aholainen