Avioliittokoulusta
Tikkurilan avioliittokoulussa tuli esiin sekä mies- että naisnäkökulma alustajien Paula ja Heikki Ranssin esittämänä. Sari Roman-Lagerspetzin (VL 11.12.) ajatuksia haluan täydentää sillä, mitä avioliittokoulussa opetettiin. Käytännönläheinen opetus esitettiin sekä puhumalla että kalvoilla. Näin siksi, että kumpikin sukupuoli saa äänensä varmasti kuuluviin.
Seksuaaliopetus, joka käsitteli sekä naisen että miehen seksuaalisuutta, korosti puolisoiden yhdenvertaisuutta. Opetuksessa haluttiin ohjata puolisot keskustelemaan ikäkauteen ja haluamiseen liittyvistä kysymyksistä. Korostettiin miehen ja naisen elämänkaareen liittyviä piirteitä. Kun kumpikin tiedostaa, mitä tahtoo ja sanoo sen myös ääneen, päästään paremmin yksituumaisuuteen myös seksuaalisuuden saralla.
Avioliittokoulussa opetettiin, että kummallakin puolisolla on seksuaalisia odotuksia ja tarpeita. Niiden voimakkuus saattaa puolisoilla vaihdella. Kumpikin tekee aloitteita. Eritahtisuus kuuluu seksuaaliseen haluamiseen, samoin hellyys ja välittäminen. Seksi ei ole vain akti, joka on nopeasti ohi. Etenkin vaimot odottavat arjessa huomioimista nauttiakseen seksistä. Luettelo siitä, mistä vaimot valittavat seksissä, oli opettavainen. Samoin myös se, mistä miehet valittavat.
Opetettiin, että itsetyydytys on jokaisen parin oma asia. Siitä on keskusteltava ja sovittava. Jos puoliso odottaa seksuaalista kohtaamista ja toinen itsetyydytystä, se voi loukata puolisoa ja viestiä hylkimistä.
Edelleen opetettiin, että on muitakin ehkäisyvälineitä kuin kondomi. Ehkäisystä kantavat kummatkin puolisot vastuun. Ei pidä valita sellaista menetelmää, joka tapahtuu toisen seksuaalisen kokemisen ja nautinnon kustannuksella. Kondomia ei suinkaan hyljeksitty ehkäisyvälineenä, vaan mainittiin, että sen maut, värit ja muodot voivat piristää liiton seksuaalielämää. Myös kuultiin useita yleisöpuheenvuoroja, jossa parit kertoivat kokemuksistaan siitä, miten he ovat löytäneet itselleen sopivan ehkäisymenetelmän.
Avioliittokoulussa opetettiin, että puolisot tuntevat eri tavalla esimerkiksi kodin hankintojen kiireellisyys- ja tärkeysjärjestyksestä. Liiton alkuvuosiin kasaantuvat kodin suuret hankinnat, lasten saaminen ja omaisten ikääntyminen. Avioliiton eri vaiheissa kotitöillä on hyvin erilainen painoarvo. Nuoressa perheessä kotitöiden tekeminen ja lasten kasvatus ovat keskeisiä perhe-elämän alueita. Kumpikin alue vaatii opettelua.
Kun lapset ovat lentäneet pesästä tai lapsia ei ole, kotitöiden tekeminen sujuu siltä puolisolta, joka kulloinkin paremmin ehtii ja jaksaa. Kukin tekee kotityöt tavallaan ja ne herättävät tunteita kummassakin puolisossa.
Puolisosuhteessa tunteiden kirjo on aivan eri luokkaa kuin missään muussa suhteessa. Avioliittokoulussa opetettiin kuuntelemaan ja ymmärtämään puolisoa nimenomaan niin, että kuuntelemme häntä ymmärtääksemme hänen erilaisuuttaan. Kotitehtävät jaettiin jokaisen illan päätteeksi. Juttelua niiden pohjalta jatkettiin vielä kotonakin. Kotitehtävät ja keskustelut ovat puolisoille tärkeä osa avioliittokoulun antia.
Avioliittokoulun tavoitteena on muodostaa puolisoiden välille hyvä suhde. Puolisoiden suhde on lasten koti. Kodilla on päävastuu lasten ja nuorten kasvattamisessa. Vanhempien antama malli ohjaa myös nuoren parin liittoa. Tikkurilan seurakunnan avioliittokoulu haluaa tukea avioliittoa ja perheitä niin vanhempien suhteen rakentamisessa kuin lastenkasvatuksessakin.
Jaa tämä artikkeli: