Avioliittolain ei tarvitse jakaa kirkkoa
Avioliittokysymyksen on sanottu olevan kirkon tämän hetken kohtalonkysymys. Avioliitto ei ole kirkkomme sakramentti, vaan sen taustalla on muun muassa maallisen yhteiskunnan tapa säädellä sukujen välistä omaisuutta. Aito ja ikuinen ei avioliittokäsityskään ole: muutoin avioerot eivät olisi laillisia ja nainen ei itse edes päättäisi avioliitosta.
Kun kyseessä on maallinen instituutio, jossa kirkko on saanut sijansa historiallisista syistä, jää uuden lain suhteen kaksi vaihtoehtoa: joko kirkko luopuu vihkimisoikeudestaan tai vihkii kaikkia.
Koska lain on säätänyt eduskunta eli maallinen yhteiskunta, sen noudattaminen koskee kaikkia. Kirkko ei voi pitkän päälle tulkita lakia haluamallaan tavalla ja kohdella ihmisiä eri tavoin, sillä perustuslain yhdenvertaisuussäännös on säädöshierarkiassa myös kirkkolain yläpuolella.
Toivottavasti asia ei jaa kirkkoa kuten vaikka naispappeus, jos kirkko haluaa elää ajassa ja välttää jäsenkadon. Sanan tulkinnan suhteenkin asiasta on eri näkemyksiä. Yhteiskunnassa on niin paljon suurempiakin, aitoja ongelmia, kuten eriarvoistumisen lisääntyminen ja henkinen pahoinvointi, johon kirkon voimavaroja tarvitaan.
Suotakoon siirtymäajaksi erivapaus niille papeille, jotka eivät halua vihkiä samaa sukupuolta olevia. Jos vihkivistä papeista ikävä kyllä kanneltaisiin, olen valmis auttamaan valituksen laatimisessa pro bono.
Juha-Pekka Hippi
kirkkovaltuutettu, asianajaja
Jaa tämä artikkeli: