Avioliittolaki ja kristillinen usko
Esse-lehden mielipiteissä on kommentoitu (Jukka Kivimäki ja Simo Repo) Espoon hiippakunnan kiertokirjettä, jossa todetaan, että kirkko ei uuden avioliittolain myötä voi vihkiä tai siunata samaa sukupuolta olevia ilman kirkolliskokouksen kantaa.
Raamattu on kirkon opin perusta. Entisenä Olarin seurakuntalaisena olen kauan seurannut kirkon valikoivaa Raamatun tulkintaa. Avioliitto on nyt miehen ja naisen välinen liitto, jolle vihittäessä luetaan Jumalan siunaus. Raamatussa samaa sukupuolta olevien harjoittamien suhteiden sanotaan olevan Herralle kauhistus (3. Moos. 20:13, Room. 1:26–27).
Miten pappi voi tulkita näiden siunaamisen olevan Jumalan tahdon mukaista? Eikö kirkon pitäisi olla valona ja suolana tarjoamassa Raamatun totuutta. Jeesus vapauttaa syntisistä himoista ja riippuvuuksista eikä suinkaan vapauta meitä harjoittamaan niitä. Ihmisellä ei ole voimaa vastustaa syntiä, mutta halu ja tahto sanoutua irti synnistä riittävät, koska vain Jeesus antaa voiman elää Jumalan lapsena.
Jumala pyhyydessään vihaa syntiä, mutta rakastaa syntistä. Meille jokaiselle odotan seurakunnan julistavan: "Tehkää parannus, tunnustakaa lankeemuksenne ja antakaa Jeesuksen veren pestä pois syntinne." Synti ei saa meitä hallita, koska emme Kristuksen sovitustyön ansiosta ole enää synnin orjia, vaan armon alla.
Samaa sukupuolta olevien parisuhteita voi rekisteröidä maallisen oikeuden edessä, mutta sille ei saa Jumalan siunausta eikä edellytetä kirkollisten toimitusten muuttamista. Pappien ei tulisi toimia vastoin Raamatun periaatteita miellyttääkseen ihmisiä, muuten kirkon sanoma ei ole enää uskottava.
Kaija Varimo
FL, biokemisti, Lahti
Jaa tämä artikkeli: