Avustuskohteet tasapainoon
Minusta arvoisan ylipormestarin esitys oli asiallinen (K&k 18.2.).
Olen huomannut (rämpiessäni itsekin pitkäaikaistyöttömyyden ja työvoimaviranomaisten ällistyttävien nöyryytysten internointialueella, joka riistää näköalan ja leivän), että avuntarpeen näkymä maassamme ei ole tasapainossa. Kotimainen hätä häivytetään julistamalla ulkomaisen avun tarvetta puolisokealla, tekopyhällä paatoksella.
Kyllä erinäiset vaikeat olosuhteet kaukomaissa tietenkin tukea tarvitsevat – mutta on huomioitava myös se vääryys, kun lähimmäisen hätä kotikulmilla ei väräytä mitään henkilön sisällä. Kuitenkin samainen yksilö puhuu lujasti rajojen takaisesta hädästä. Kyllä siinä jonkinlainen sydämen paatumus on kyseessä, ja sen myötä (arvattavasti) pelkästään liiketoiminnallinen idea toteutumassa. Härskiksi sen tietenkin tekee tuo ”laupeuden” huterasti roikkuva naamio.
Tänä päivänä Suomi on hiljaisen nälän maa, kun yhteiskunnasta tosiasiallisesti pudotetut kansalaiset kulkevat synkeää ”etanamarssia” ylijäämäruokapöytiä kohti.
Avustustyön näkymä on saatava meillä tasapainoon. Kotimaan köyhien hätä on nostettava ensin näkyville, sitten on otettava resurssit käyttöön tilanteen korjaamiseksi.
Jaa tämä artikkeli: