— Bach kirjoitti sävellyksensä niin, että jokaisen soittajan tuli lisätä soittoon oma panoksensa, korukuviot ja improvisaatiot, sanoo Janne Lehtinen.
Bachia kitaralla
Kitaralla voi soittaa musiikkia, jota ei ole sille sävelletty.
Diplomikitaristi Janne Lehtinen kertoo pitäneensä J. S. Bachin musiikista pienestä pitäen. Täyttäessään 50 vuotta hän päätteli, että alkoi olla aika ottaa Bachia myös omaan ohjelmistoon.
Sibelius-Akatemiasta valmistuttuaan Lehtinen on työskennellyt kitaransoiton opettajana Hyvinkään Musiikkiopistossa. Vaikka hän hankkiikin leipänsä pääasiassa opettamalla toisia, hän mieltää itsensä ennen kaikkea soittajaksi.
Vuosituhannen vaihteesta Lehtiselle on vakiintunut oma työskentelytapansa. Hän suunnittelee, valitsee ja harjoittelee konserttiohjelman ja levyttää sen omakustanteena ennen konserttikiertueelle lähtöään.
— En tiedä muita, jotka tekisivät näin. Levyttäminen on nykyään niin helppoa, ettei siihen tarvitse firmoja. Aluksi äänitin soittoani akustiikassa, lähinnä kirkoissa, mutta myöhemmin olen tehnyt sitä kotona.
— Live-konsertti on kuitenkin ykkösasia, levy ei koskaan yllä samalle tasolle. Musiikki on tarkoitettu soitettavaksi ihmisille, ja on aivan eri asia soittaa ihmisille kuin mikrofoneille.
Konserttia suunnitellessaan Janne Lehtinen kertoo katsovansa, että ohjelma on tarpeeksi kevyt ja lyhyt. Seurakunnat ja kanttorit toivovat noin kolmen vartin mittaista konserttia.
— Bach ei ole säveltänyt mitään kitaralle, mutta hänen pienimuotoiset teoksensa, kuten tanssit, preludit ja jopa kantaatit, sopivat hyvin soitettavaksi kitaralla.
Näppäilemällä soitettavista kielisoittimista oli Bachin aikaan kehittynyt huippuunsa luuttu. Sille Bach myös sävelsi.
— Barokkiluutussa saattoi olla jopa 36 kieltä. On ymmärrettävää, että sen virittäminen ja soittaminen alkoi käydä vaikeaksi. Onkin veistelty, että jos luutunsoittaja eli 80-vuotiaaksi, häneltä kului 20 vuotta pelkkään viritykseen.
Kun lisäksi luutun ylläpitäminen oli yhtä kallista kuin hevosen pito, on ymmärrettävää, että kiinnostus soittimeen väheni ja koko soitin melkein katosi pianon tultua. Bachin aikaan tunnettiin klavikordi ja pianon esimuodot.
— Kitarakin on vanha soitin. Sitä on käytetty luutun rinnalla. Mutta luuttu oli hovisoitin, ja kitara on aina ollut kansanmusiikkisoitin.
Bachin sävellyksiä joutuu yleensä yksinkertaistamaan, kun niitä sovittaa kitaralle. Urkuteoksista jää monia ääniä pois.
— Kitaralla pystyy luomaan illuusion, että Bachin teoksen äänet kuuluvat. Olennaista on, että saa syntymään oikeanlaisen tunnelman, Janne Lehtinen sanoo.
— Kantaatit on alun perin sävelletty kuorolle ja orkesterille, ja sen takia ainakin puolet sävelletystä musiikista on pakko jättää pois. Jäljelle jää lähinnä melodia ja basso, ja väliääniä sen verran kuin pystyy soittamaan.
Lehtinen arvioi, ettei kaikki muu musiikki kestäisi samanlaista yksinkertaistamista kuin Bachin teokset.
— Jos kaikesta muustakin musiikista jätettäisiin aineksia pois samalla tavalla, ei jäljelle jäisi aina oikein mitään.
Joistakin Bachin teoksista löytyy valmiita sovituksia, mutta Lehtinen ei soita niitäkään ihan sellaisenaan.
— Bach niin kuin muutkin vanhat mestarit kirjoitti sävellyksensä niin, että jokaisen soittajan tuli lisätä soittoon oma panoksensa, tyylin mukaiset korukuviot ja improvisaatiot. Säveltäjä ei siis tosiaankaan merkinnyt tuolloin kaikkea valmiiksi nuotteihin.
Janne Lehtisen kiinnostus kitaraan alkoi varhain.
— Ensimmäisen kerran kuulin kitaransoittoa pikkupoikana juhannuskokolla. Myöhemmin se tuli tutuksi laulunsäestyksistä leirinuotioilla. Jo ne muutamat soinnut, joita kuulin, kolahtivat minuun.
— Kitaransoitossa oli jotain villiä ja vapaata. Kitara ei ole suurten salien, vaan kamarimusiikin ja intiimien tilojen soitin.
Tamperelaispoika vietti kesiä Hämeenkyrössä. Siellä serkut soittivat kitaraa.
— Koulupoikana aloin pikkuhiljaa harjoitella itsekseni soittamista. Kirjastossa oli hyvä musiikkiosasto, vähän kuin internet nykyään, ja sieltä löytyi nuotteja ja muita apuneuvoja.
Lehtinen pääsi 13-vuotiaana musiikkiopistoon. Neljän vuoden jälkeen hänen opettajansa Kari Äikäs rohkaisi häntä pyrkimään Sibelius-Akatemiaan.
— Se oli silloin ainoa korkeakoulu, jonne pääsi ilman ylioppilastodistusta. Päästyäni sinne jätin lukion kesken.
Diplomitutkinnon suoritettuaan Lehtinen kävi maailmalla joillakin kitaransoitongurujen mestarikursseilla.
— Idolini John Williamsin opetuksessa minulle selvisi, että on loputtomasti erilaisia tapoja ilmaista itseään kitaralla. Jokainen voi löytää tyylinsä ja tapansa tehdä sitä.
Janne Lehtisen konsertti Bachin kauneimmat kitaralla su 22.1. klo 17 Seutulan kappelissa, su 12.2. klo 18 Hämeenkylän kirkossa, ma 12.3. klo 19 Hakunilan kirkossa ja pe 13.4. klo 19 Pyhän Laurin kirkossa. Vapaa pääsy, ohjelma 5 euroa.
Jaa tämä artikkeli: