null Banaaniviljelijän työpäivää Suomessa

*Reilua välipalaa. Francisca Marquesin isoisä sanoi aina, että vanhat viisaat miehet söivät banaaneja, ja niitä kasvoi jo paratiisissa. Kuva: Sirpa Päivinen

*Reilua välipalaa. Francisca Marquesin isoisä sanoi aina, että vanhat viisaat miehet söivät banaaneja, ja niitä kasvoi jo paratiisissa. Kuva: Sirpa Päivinen

Banaaniviljelijän työpäivää Suomessa

Francisca Marques kävi puhumassa eduskunnassa, koulussa ja kaupassa reilujen banaanien puolesta.

Eduskunnan auditoriossa on reilun kaupan tilaisuus. Ennen kuin kansanedustajia alkaa saapua, Francisca Marques kertoo sikäläisistä ruuista. Banaanipyöryköitä tehdään keitetyistä vihreistä banaaneista. Banaanijuustoon tulee maitojauhetta, munia, sokeria ja lusikallinen konjakkia.

Hän on koko elämänsä asunut suvun banaanitilalla El Oron maakunnassa, Ecuadorissa ja nyt hän on sen omistaja. Vanha isä viettää vielä kaiket päivät tarhoilla, ja puoliso valvoo ruokokasvien kuntoa. Yksi juurakko voi tuottaa satoa jopa 30 vuotta.

Auditorion pöydillä on jäätelöpurkkeja, sukkia, mausteita ja muita uusimpia reilun kaupan tuotteita. Kunniapaikalla ovat kuitenkin El Guapon osuuskunnan tuottamat hedelmät. Francisca Marques on kuulunut osuuskuntaan vuodesta 2001.

Nyt kansanedustajia on alkanut tulla, ja kaukainen vieras pitää heille pienen puheen. Eduskunnan globaaliryhmän vetäjä onnittelee reilua kauppaa: taantumasta huolimatta sen menekki on kasvanut.

Ben Zyskowicz kertoo tyttärensä aina muistuttavan häntä reilujen tuotteiden ostamisesta. Samoin tekee toisen kansanedustajan tytär. Maailmassa on toivoa tyttöjen ansiosta, auditoriossa hymyillään.

– Banaaneissa on kaliumia ja vitamiineja ja ne vähentävät stressiä, ecuadorilaisviljelijä vielä evästää kansanedustajia, jotka palaavat työhönsä banaani povitaskussa.

Ulkona odottaa auto, seuraavaksi lähdetään kouluvierailulle Espooseen. Syksyisiä rantoja pitkin ajettaessa Marquez kurkistelee kiinnostuneena ikkunoista.
– Mikä meri tässä on? Laivat täällä ovat hyvin pieniä. Ovatko nuo mangrovemetsiä?

Equadorin rannikolla, Ison valtameren äärellä kasvaa mangrovemetsiä. Puiden vesijuurien lomasta pyydetään valtavia rapuja. Ne on sidottava hyvin – kerran heidän kotonaan ruuaksi valmistamista odottavat saksiniekat pääsivät karkaamaan. Naiset kiipesivät huutaen tuoleille.
– Ne ovat kauhean rumia mutta paistettuina erittäin herkullisia!

Ecuadorissa banaanisatoa korjataan ympäri vuoden. Marquesin 13 hehtaarin tilalla työskentelee neljä vakituista ja kerran viikossa 12 lisätyömiestä, reiluin työehdoin ja -eduin. Viikossa tilalta lähetetään maailmalle 250–350 laatikollista ekologisesti viljeltyjä banaaneja.

Niitä kuljetetaan valtavissa laivoissa. Banaanin matka merten yli Hampuriin ja sieltä rekoilla Suomeen kestää kuutisen viikkoa. Mutta nyt saavutaan Olarin yläasteelle ja lukioon.

Koulun aula on täpötäynnä nuoria. Apulaisrehtori ja Marques alkavat jakaa heille autossa mukana tuotuja reiluja banaaneja.
– Hän on Ecuadorista ja itse viljellyt nämä banaanit! Apulaisrehtori huutelee tungoksessa, jota luulisi vähintään julkkiksen aiheuttamaksi.

Marques on itsekin toiminut 40 vuotta opettajana vielä paljon isommassa koulussa. Nyt hän on eläkkeellä ja omistautuu tilansa töille ja Punaisen Ristin vapaaehtoistoiminnalle. Yksi tytär on lääkäri, toinen ekonomi. Kolme lapsenlasta on sydänaarteita.  Hän katselee suomalaisnuoria ystävällisen tarkasti. Ecuadorin kouluissa kaikilla on uniformut ja kun vieraita tulee, järjestäydytään.

– Sain yhden – on kauhee nälkä – saanks toisen?
– Sain kaksi – saanko kolmannen? pojat kyselevät.

Noin 50 kiloa banaaneja uppoaa nuoriin 15 minuutissa. Olisiko koulujen limuautomaatit vaihdettava banaanikojuihin? Pari Olarin koulun kestävän kehityksen eli keke-ryhmän tyttöä alkaa suunnitella reilun kaupan luennon järjestämistä kouluunsa.

Uusia reiluja tuotteita tulee joka päivä

  • Reilun kaupan valikoima Suomessa laajenee kahdella tuotteella joka päivä.
  • Nyt myyntiartikkeleita on jo 1 300. Kokonaismyynti on kasvanut 14 prosenttia.
  • Suosituin tuote ovat edelleen banaanit.
  • Suomen seurakunnista 71 – joista 10 on Helsingissä – on saanut reilun kaupan arvonimen.

Seuraavaksi siirrytään Selloon, sillä kauppakeskuksen pohjakerroksessa on reilun kaupan edistämistilaisuus.
Nuori Dani pomputtelee reilua jalkapalloa ilman yhtään lattiakosketusta. Aidatussa ympyrässä samaa voivat kokeilla muutkin.

Pirkko Mannola, reilun kaupan lähettiläs, tulee tervehtimään Marquesia. Hän pahoittelee, ettei puhu espanjaa, mutta laulaminen kyllä onnistuu. Saman tien   käsi latinorouvan olkapäällä hän alkaa laulaa:  Cinqo minutos

Tilaisuuden juontaja haastattelee ecuadorilaisviljelijää, joka jälleen kertoo miten kiitollinen on saadessaan reilun kaupan mahdollistamana tuoda ravintorikkaita banaaneja Suomeen.

Baskeripäinen rouva tulee kysymään hyönteisten torjumisesta. Hänen omissa hedelmäpuissaan on joka toinen vuosi paljon hedelmiä, joka toinen vuosi paljon tuholaisia.
– On taisteltava, Marques vastaa vakavana. Hän on koko ajan arvokas, rauhallinen, valpas ja valmis kertomaan maastaan ja työstään.

Tämä on hänen ensimmäinen ulkomaan- ja lentomatkansa. Aluksi pelotti, mutta hän rohkaisi itseään sillä, että nousee lentokoneeseen osuuskuntansa ja reilun kaupan puolesta. Sen jälkeen kaikki onkin mennyt hyvin.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.