Sininen hetki. Kulttuurikeskuksen valomaisema ympäröi ohikulkijan Espoon Tapiolassa viime viikolla.
Betonin kauneus yllättää katsojan
Hyvä valosuunnittelu luo kaupunkitilaa, jossa ihmisen katse ja mieli lepää.
Katujen ja puistojen valaistuksen tehtävä on auttaa kaupunkilaisia näkemään eteensä. Valaistuksen suunnittelijan täytyy ottaa huomioon se, miten silmät mukautuvat pimeän ja valon vaihteluun. Pitkän ajotunnelin suulla päivän kirkkautta mitataan anturilla.
”Mitä kirkkaampi päivä on, sitä kirkkaampi tunnelin valaistuksen pitää olla. Yöllä tunnelissa ei tarvita niin paljon valoa”, Espoon kaupungin teknisen keskuksen katu- ja viherpalvelujen erikoisasiantuntija Pekka Sillanpää selventää.
Jos valaistusta ei ole säädetty oikein, ratissa istuva ei välttämättä näe hetkeen eteensä, kun ajaa tunneliin tai sieltä pois. Siksi pääkatujen valoja uusittaessa on tapana uusia muutama valaisin myös poikkikadulta. Niin silmä ehtii mukautua muuttuneeseen valaistustasoon.
Valaisimet pyritään myös valitsemaan ja sijoittamaan niin, etteivät ne häikäise. Häikäisevät valaisimet aiheuttavat pimeässä silmän kynnyskontrastin nousun. Saman näköhavainnon saaminen saattaa vaatia kolminkertaisen kirkkaustason ja energiankulutuksen verrattuna häikäisemättömiin valaisimiin.
Kevyen liikenteen väyliä on Sillanpään mukaan valaistu Espoossa verrattain runsaasti. Se parantaa jalankulkijoiden turvallisuuden tunnetta.
Kaupunkiin tuovat valoa myös rakennusten valaistukset ja mainoskyltit. Arkkitehtoninen valaisu on upeimmillaan taiteellista ja kaunista. Valaiseminen on hyvä tehokeino, kun halutaan saada esiin kohteita, jotka ovat jääneet ihmisiltä huomaamatta. Metsästä tai puistosta voidaan vaikkapa valaista muutamia puita.
”Sen jälkeen paikoista tulee ihmisille olemassa olevia. Valaisu auttaa myös näkemään puiden kauneuden. Kun elää visuaalisessa runsaudessa, silmä turtuu eikä kauneutta enää huomaa”, Espoon kaupungilla teatterivalaistusta tekevä Anne Leivo sanoo.
Valo vaikuttaa Leivon mukaan psyykeen, mielialaan ja pirteystasoon. Vaikutus on suuri Suomen kaltaisessa maassa, jossa on pitkä pimeä ajanjakso. Merkitystä on valon värilläkin eli sillä, onko valon sävy lämmin vai kylmä. Leivoa kiinnostaa myös valojen ja varjojen kontrasti.
”Valaistus nostaa varjot eri tavalla esiin. Päivänvalossa varjoja ei erota.”
Leivo on suunnitellut Kulttuurikeskukseen uuden ulkovalaistuksen. Moni tapahtumanjärjestäjä kaipasi juhlavalaistusta sekä aulaan että ulos, ja painavia valaistuskalustoja kuljetettiin edestakaisin.
”Ryhdyin miettimään, että jos ikkunan valaisee led-valolla, se toimii samalla sisään ja ulos. Valosaastetta ei tule niin paljon. Ledit kuluttavat kymmenesosan siitä sähköstä, mitä suuri juhlavalaistus vei”, Leivo kertoo.
Led-valoihin voi myös vaihtaa värin. Uutenavuotena Kulttuuritaloa värittivät sateenkaaren värit, itsenäisyyspäivän aikaan valo oli sinivalkoista.
Tapiolan kirkon valaisun suunnitellut Tarja Ervasti saa Leivolta kiitosta. Leivo pitää siitä, että kirkon arkkitehtoniset muodot on tuotu esiin pelkällä valkoisella valolla betonia värjäämättä ja koristelematta.
”Siinä on säilytetty arkkitehdin ajatus, että betoni näkyy. Paikalle tuleva ihminen hakee itse kauneuden, kun koristelu ei ole liian päällekäyvää. Vastaanottaminen muuttuu löytämiseksi”, Leivo kehuu.
Myös Sellon suunnalla sijaitsevan Albergan kartanon valaistus on kiinnittänyt hänen huomionsa. Kehä ykköselle näkyvä kartano on valaistu alhaalta ylöspäin, mikä tuo talon esiin.
”Siinä lähellä on myös uudempia rakennuksia, jotka on valaistu hienosti”, Leivo sanoo.
Pekka Sillanpää puolestaan kehuu monia Espoon puistoja nätisti valaistuiksi. Yksi hänen suosikkinsa on Keskilaivan puisto Espoonjoen rannassa. Hän pitää onnistuneina myös muun muassa valaistuksia Ulappatorilla Kivenlahdessa ja Jungin aukiolla Leppävaarassa.
Lyhtypylväs palvelee parhaimmillaan vuosikymmeniä. Otaniemestä löytyy vielä valaisimia, jotka ovat peräisin teekkarikylän perustamisajoilta. Niihin on vaihdettu energiatehokkaampia ja ympäristöystävällisempiä lamppuja.
”Energiatehokkuus tuli 1990-luvulla, kun rahaa oli vähän. Nykyisillä lampuilla saadaan parempi tai sama valo käyttämällä vain puolet siitä energiamäärästä, joka ennen kului”, Sillanpää kertoo.
Esimerkiksi elohopealamput ovat katoamassa kokonaan käytöstä vuoden 2015 aikana.
Kevyen liikenteen väylien uudisrakentamisessa on käytetty induktiolamppuvalaisimia, joissa on hyvä värintoisto ja pitkä huoltovapaa elinkaari. Valaistuksen laadun ja energiankulutuksen suhde on hyvä.
Uusien alueiden valaistuksessa pohditaan myös esteettisyyttä.
”Lähelle asutusta laitetaan nätimpää pylvästä. Metsään kelpaa vaatimattomampikin tyyli”, Sillanpää tietää.
Liiallinen valosaaste ei saa Leivon ja Sillanpään siunausta. Sillanpää pitää monien yritysten valomainoksia räikeinä. Leivokin painottaa, että valon käyttöä kannattaa aina harkita. Esimerkiksi tietokoneen ruudun pitkällinen tuijottaminen voi hankaloittaa nukahtamista.
”On hyvä olla myös paikkoja, joissa ei ole valoa”, Leivo sanoo.
Leivon mielestä hämärässä oleminen tuntuu joskus jopa turvalliselta – kunhan hän vain näkee eteenpäin. Taskulampun loisteessa olemista pimeyden keskellä hän ei koe yhtään niin mukavaksi.
Jaa tämä artikkeli: