Bo Penttinen on sisustanut asuntonsa pääasiassa lahja- ja kierrätystavaroilla. Kuva: Jani Laukkanen
Bo Penttinen pääsi kaduilta kotiin
Entinen asunnoton tekee nyt vapaaehtoistyötä.
"Minusta tuli asunnoton vuosituhannen alussa. Olin silloin parisuhteessa. Meillä oli Helsingissä vuokra-asunto, joka oli ex-vaimon nimissä. Hänen oli helppo heittää minut ulos. Elämästä tuli kaduilla dallaamista. Oli täyttä työtä ja taistelua etsiä seuraavaa yöpaikkaa.
Saatoin olla päivät Pääskylänrinteen sosiaalitiloissa. Tein siellä ruokaa, pesin lattioita, imuroin. Sain ruoan vapaaehtoistyötä vastaan. Puolilta öin pääsi nukkumaan yökeskus Kalkersiin. Sieltä potkaistiin pihalle aamuvarhain.
Nukuin myös kavereiden luona, viikon siellä, toisen täällä. Koko ajan oli pieni pelko persuksissa, että käsketään lähteä. Ei sellainen ole elämää.
Muutin Vantaalle 2006. Rundaaminen jatkui Myyrmannin nurkilla. Seuraavana vuonna asuin teltassa seitsemän kuukautta. Kesäaikana se menetteli, muttei marraskuussa. Kun pakkasta oli kymmenen astetta, eivät peitto ja sisäinen lämmike enää riittäneet.
Alkoholista tuli sinetti sille, että asunnottomana eristäydyin yhteiskunnasta. Osoitteena oli poste restante. Asiat ja sosiaaliset verkostot jäivät hoitamatta.
Teltasta minut haki pois silloinen tyttöystäväni. Sen jälkeen asumiseni on järjestynyt Sininauhaliiton kautta. Olen asunut yli vuoden päihteettömässä asunnossa. Olen pystynyt sisustamaan asuntoni kauniiksi pääasiassa lahja- ja kierrätystavaroilla.
Teen vapaaehtoistyötä useina päivinä viikossa Sahatien päiväkeskuksessa. Aloitan myös Yhteinen pöytä -hankkeessa. En pidä mahdottomana, että palaisin vielä työelämään, olenhan vasta 52-vuotias."
Jaa tämä artikkeli: