Kuva: Marko Leppänen
Broändan lähteellä
Routa pehmenee askeleen alla. Olen tullut Broändan lähteelle Vartioharjun maalaismaiseen itäkolkkaan. Kaivonrenkaalla ja kannella varustettu lähde on piripinnassa ja sen vesi kirkasta.
Paikallisparressa myös Viikinkilähteenä tunnettu vesisilmä oli aikoinaan elintärkeä lähitalouksille. Vieläkin siemaisu siitä tekee hyvää, liittää ihmisen ympäristöönsä. Samalla voi kuvitella itsensä kaikkien lähteelle kumartuneiden ylisukupolviseen jatkumoon.
Ympäristökeskuksen taannoin julkaiseman selvityksen mukaan Helsingin lähteillä ei mene kaikkiaan hurrattavasti. Odotettua suurempi osa niistä oli kuivunut, peitetty tai muutoin tuhoutunut. Muutenkin valtaosa lähteistämme on niin sanottuja hetteikkölähteitä eli tihkupintoja vailla selvää silmäkettä. Broända erottuu näistä edukseen ja sen veden hygieeninen laatu on erinomainen. Jos kaupungin vesihuolto jostain syystä lamaantuisi, riittäisi lähteelle jonoa. Sitä uhkaa kuitenkin aie rakentaa viereiselle Tankomäelle, joka on upea aarnio itsessään.
Lähteen kupeella on valtava siirtolohkare, jonka pirstoi pommi jatkosodassa. Tarinan versiosta riippuen kivilipan alla kyyhötti jysäyksen sattuessa kyyhkyläispari, umpikuuro ukko tai matami kissoineen. Joka tapauksessa hengissä selvittiin – ja minnepä olisi ensimmäisenä hoiputtu, ellei lähteelle virvoittumaan.
Marko Leppänen
Kerro meille paikasta, josta kannattaisi tehdä juttu: toimitus@kirkkojakaupunki.fi
Jaa tämä artikkeli: