null Bucovinan arvoituksellinen ihme

Romanialainen Adrian Musat iloitsee vapaan uskonnonharjoittamisen mahdollisuudesta.

Romanialainen Adrian Musat iloitsee vapaan uskonnonharjoittamisen mahdollisuudesta.

Bucovinan arvoituksellinen ihme

Romanian maalatut luostarikirkot kiehtovat matkailijoita ja pyhiinvaeltajia.

Koillis-Romanian maaseudulla, Moldavian maakunnassa Bucovinan alueella syntyi 1400-luvulla ainutlaatuinen käytäntö: luostarikirkkojen ulkoseinät koristeltiin freskoilla. Jokaista neliösenttimetriä myöten ulkoa ja sisältä maalatut luostarikirkot pääsivät vuonna 1993 Unescon maailmanperintökohteiden joukkoon. Hämmästyttävän hyvin säilyneet upeat maalaukset puhuttelevat sekä matkailijoita että pyhiinvaeltajia.

Bucovinan luostarikirkkojen englanninkielinen nimitys ”painted monasteries” eli maalatut luostarit ei tee oikeutta äärettömän taidokkain freskoin koristelluille luostarikirkoille. Bucovinan talvet ovat kylmiä ja lumisia, keväät ja syksyt sateisia, kesät kuumia ja aurinkoisia. Vaihtelevista sääolosuhteista huolimatta luostarikirkkojen ulkoseinien maalaukset ovat säilyneet hyvin. Erityisesti kirkkojen etelä- ja länsiseinien kuvat hehkuvat edelleen intensiivisissä sävyissä, ainoastaan pohjoisseiniltä vuosisatojen myrskytuulet ovat kuluttaneet maalaukset pois.

Bucovinan asukkaille maalausten säilyminen on arvokas ihme, joka todistaa kirkkojen pyhyydestä ja tärkeydestä Romanian ortodoksikristittyjen uskonelämälle. Bucovinan alueella on kaikkiaan lähes viisikymmentä sisältä ja ulkoa freskoin koristeltua luostarikirkkoa, joista seitsemän merkittävintä ja toimivassa luostarissa sijaitsevaa kirkkoa on Unescon maailmanperintökohteita.

Valtaosa luostareista on muutaman kymmenen asukkaan nunnaluostareita. Luostarielämä kiehtoo etenkin köyhän maaseudun nuoria, joille elämä luostarissa tarjoaa mielekkään ja turvatun vaihtoehdon työttömyydelle ja jatkuville taloushuolille. Monet Bucovinan luostareista tyhjennettiin Habsburgien vallattua Bucovinan vuonna 1785. Luostarielämä elpyi vasta vuoden 1989 vallankumouksen jälkeen 1990-luvun alussa.

Tekijät ja maalien koostumus mysteeri

Bucovinan luostarit on rakennettu 1400-luvulla, jolloin turkkilaiset valloittajat uhkasivat aluetta. Osa luostareista on varustettu linnoitusten tapaan suojaavilla muureilla ja tukevalla portilla. Sotilaat ja asukkaat kokoontuivat luostarin muurien sisälle sekä odottamaan taisteluja että suojaan taisteluilta.

Kouluttamattomat ja lukutaidottomat maantyöläiset ja sotilaat eivät ymmärtäneet slaavilaista liturgiaa. Luostareissa syntyi ajatus maalata opettavaisia tarinoita kirkon ulkoseinille, jotta luostarialueella oleskelevat sotilaat ja kyläläiset saisivat opetusta Raamatun kertomuksista ja tärkeiden pyhimysten elämästä.

Valtaosan maalauksista ovat tehneet tuntemattomiksi jääneet kansantaiteilijat, joista monet olivat tavallisia, mutta taiteellisesti lahjakkaita luostarien ympäristöjen kyläläisiä. Myös maalien koostumus on edelleen osin arvoitus.

Viimeisimmät tutkimukset ovat osoittaneet, että värien pigmentti on peräisin erilaisten mineraalien sekoituksista. Jokaisella luostareista on freskoille tyypillinen ominaisväri, joista kuuluisin on Voroneţin luostarin syvänsininen. Se tunnetaan Romaniassa ”voroneţin sinisenä”. Sininen väripigmentti on peräisin lapis lazuli -puolijalokivestä.

Perimätiedon mukaan mineraalipohjaiseen värimassaan lisättiin munanvalkuaista, mikä teki maalista veden- ja säänkestävää. Tutkijat ovat löytäneet maalista munanvalkuaisen lisäksi myös jäämiä sappinesteestä, hunajasta ja viinietikasta. 

Idän Sikstiiniläiskappeli ja viimeinen tuomio

Jokainen Bucovinan luostareista on mykistävän kaunis ja puhutteleva käyntikohde, mutta jos aikaa on vain yhteen luostarivierailuun, kannattaa valita tutustumiskohteeksi Voroneţin luostari, jota kutsutaan myös Idän Sikstiiniläiskappeliksi. Voroneţin luostarin länsiseinän täyttää hyvin säilynyt viimeistä tuomiota kuvaava maalaus, jota pidetään vaikuttavimpana maalattujen luostarikirkkojen freskoista.

Romanialaisen historioitsijan Ion Neculcen mukaan Voroneţin luostarin rakensi aluetta 1400-luvun loppupuolella hallinnut Stefan Suuri. Hän määräsi luostarin rakennettavaksi voitettuaan taistelun turkkilaisia vastaan vuonna 1488. Luostari kohosi vajaassa neljässä kuukaudessa. Luostarikirkko on muihin maalattuihin luostarikirkkoihin verrattuna isokokoinen: 25 metriä pitkä ja noin kahdeksan metriä leveä. Kirkon ulkoseinien maalaukset tehtiin vuosina 1534 ja 1535.

Voroneţin viimeinen tuomio on maagisen kiehtova kuvaus viimeistä tuomiota odottavista ihmisistä, joista osa on puettu aikalaisten vaatteisiin. Ikuisen elämän ja ikuisen kadotuksen tuomioita jakava Jeesus on kuvattuna freskoon keskelle ylös. Jeesuksen lähellä ovat Aatami ja Eeva, Mooses, profeettoja ja marttyyreja. Syntiset, kadotukseen matkalla olevat on kuvattu Jeesuksen vasemmalle puolelle. Heidän joukossaan on paljon moldavialaisten 1500-luvun vihollisia, erityisesti turkkilaisia. Freskossa myös eläimillä on aktiivinen osa viimeisessä tuomiossa: ne kantavat suussaan ruumiinpalasia, jotka ovat peräisin villipedoille syötetyistä syntisistä.

Bucovinan luostareiden arkkitehtuurissa on piirteitä sekä goottilaisesta että bysanttilaisesta rakennustaiteesta. Luostarikirkkojen sisäosat edustavat tyypillistä ortodoksikirkkoa ikonostaaseineen ja puuttuvine penkkeineen. Jokainen neliösenttimetri kirkkosalista on maalattu kupolia myöten. Kupolin huippukorkeudessa on yleensä kuvattuna Kristus.

Tiukka kuri luostarimatkailijoille

Uskonto Romaniassa:

  • ortodokseja 86,8 prosenttia
  • protestantteja 7,5 prosenttia
  • roomalaiskatolisia 4,7 prosenttia
  • muiden uskontojen kannattajia, lähinnä muslimeja 0,7 prosenttia
  • ei mihinkään uskontokuntaan kuuluvia 0,1 prosenttia

(Tiedot viimeisimmästä, vuoden 2002, väestötilastoista).

Bucovinan luostarit ovat avoinna matkailijoille ja pyhiinvaeltajille, mutta etenkin matkailijoilta vaaditaan suurta huomaavaisuutta ja täydellistä kunnioitusta luostarin käytössäännöille. Miehillä tulee olla pitkät housut, shortseissa ei sisälle pääse. Naisilla tulee olla mieluiten hame, mutta tärkeintä on peittää etenkin olkapäät, mielellään myös käsivarret. Luostarialueilla ei saa tupakoida, ja matkapuhelimen käyttö on ehdottomasti kielletty. Valokuvaus on sallittua ulkona puutarhassa, mutta nunnien kuvaamisesta seuraa tiukkasävyinen romaniankielinen kieltolauseiden sarja. Kiellettyä on myös astua nurmikolle. Kirkkojen sisätiloissa ei saa valokuvata kuin erityisluvalla.

Opastus on lisämaksusta tarjolla etenkin ryhmille – yleensä englanniksi, saksaksi tai ranskaksi. Nunnien kanssa kommunikointi ei ole suotavaa, sillä he haluavat luostarille rahaa tuovista matkailijavirroista huolimatta pyrkiä elämään mahdollisimman vähässä yhteydessä ulkomaailmaan.

Luostareissa peritään pieni, reilun euron sisäänpääsymaksu, ja kamerasta pitää maksaa erikseen. Luostarit ovat yleensä avoinna aamukahdeksasta iltakahdeksaan. Poikkeuksia aukioloajoissa on etenkin uskonnollisten juhlien ja paastojen aikana.

Bucovinan alueelle ajaa päivässä Romanian pääkaupungista Bukarestista, josta on myös päivittäisiä juna- ja bussiyhteyksiä sekä kotimaan lentoja Suceavan kaupunkiin. Luostareiden läheisyydessä on paljon kotimajoitusta tarjoavia pienyrittäjiä sekä pensionaatteja ja vaatimattomia hotelleja.

Adrian Muşat iloitsee uskonnon harjoittamisen vapaudesta


Eläkkeellä oleva entinen Romanian armeijan majuri Adrian Muşat työskentelee freelance-matkaoppaana ulkomaalaisille turistiryhmille. Hän vie mielellään ryhmänsä myös Bucovinan luostareihin.

– Vaikka käyn luostareissa tavallaan työni puolesta, vierailu luostariin on minulle aina myös pyhiinvaellus. Bucovinan luostarit ovat tärkeitä pyhiinvaelluskohteita Romanian ortodoksikristityille, Adrian Muşat sanoo.

Vielä kaksikymmentä vuotta sitten kaikki oli toisin. Kommunismin aikana ennen vuoden 1989 vallankumousta monet kristityt joutuivat harjoittamaan uskontoaan salassa.

– Kirkot olivat avoinna, ja niissä käyviä ei varsinaisesti vainottu. Moni ei kuitenkaan uskaltautunut kirkkoon lainkaan, ja kirkossa kävijät pelkäsivät ilmiantajia, Muşat kertoo.

Armeijan virassa työskennellessään Muşat joutui olemaan hyvin varovainen uskonnon suhteen. Hän avioliittonsa kirkollinen siunaaminen onnistui vain huippusalaisen operaation turvin.

– Vaimoni ja minä halusimme papin siunaavan meidät avioliittoon. Tilaisuus piti järjestää salaisesti kotonamme. Minulla oli monta miestä eri puolilla taloamme vahdissa tilaisuuden aikana. Elimme vuosia pelossa, että joku ilmiantaisi tekomme. Työni armeijan palveluksessa olisi päättynyt siihen.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.