Buddhalaisuus ja mindfulness
Kirkko ja kaupunki otsikoi 26.8. artikkelin buddhalaisuuden ja ihmishoitotyön suhteesta kysymyksen muodossa. Se oli mielestäni hyvä toimituksellinen valinta. Hain artikkelin siteeraamassa Kotimaa24-blogissani tunnistettavuutta nykyiseen tilanteeseen, jossa mindfulness on riisuttu buddhalaisesta ytimestään ja tuotteistettu länsimaiden tarpeita varten. Kysymykseni johtuvat pikemmin uteliaisuudesta kuin pelosta. Hienoa, että aihe keskusteluttaa.
Siiri Toiviainen mielipiteessään (K&k 11.9.) toivoi kristillisen kontemplaation perinteen mukaan ottamista keskusteluun. Mystinen kokemus, kontemplatiivisuus tai tyhjyys ovat olleet buddhalais–kristillisen uskontovuoropuhelun eräitä teemoja.
Samantapaisilta vaikuttavat käsitteet tai ilmiöt eivät kuitenkaan edusta lähellekään samaa tulkintaperinnettä. Kummallakin uskonnolla on omat vuosituhantiset toisistaan varsin etäällä olevat katsomuksensa. Uskonnoilla on yhteisiä pyrkimyksiä, mutta erilaiset tulkinnat.
Kristinusko on aina etsinyt ympäröivästä kulttuurista piirteitä ollakseen elävä ja ajankohtainen. Se on välttämätöntä. Oman tradition kova ydin tulisi kuitenkin säilyttää vauhdin huumassa.
Raimo Kuismanen
Siiri Toiviainen (K&k 9.9.) kommentoi Raimo Kuismasta siteeraavaa artikkelia (K&k 26.8.). Mitä mindfulnessissa on jäljellä buddhalaisesta meiningistä, on kiintoisa kysymys. Sekä zen-buddhalaiset että theravada-buddhalaiset kritisoivat mindfulness-tekniikoita: ne ohittavat kokonaan buddhalaisuuden uskonnollisen ytimen.
Raimo Kuismanen on mielestäni kuitenkin oikeassa siinä, että ahkera harjoittaja saattaa myös omaksua niiden taustan maailmankatsomuksen ja ihmiskuvan. Toki siihen on myös vapaus.
Näin ollen mindfulnessista puhuttaessa ei olisi tarpeen, vaikka kiintoisaa onkin, verrata erämaaisien ja buddhalaisia ihmiskuvia. Buddhalaisen ajattelun mukaan ehdollisen maailman ilmiöiden kolme perusominaisuutta ovat pysymättömyys, itsettömyys ja kärsimys.
Kristillinen ajattelu tunnistaa samat ominaisuudet mutta näkee ne toisin. ”Tämän maailman muoto on katoamassa”, toteaa Korinttilaiskirje. ”Ei vielä ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee”, luetaan ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä, ja kärsimyksen todellisuus, sen kantaminen ja voittaminen on ohittamaton Uuden testamentin teema.
Kirkko ja kaupingin artikkelista löytyy myös pieni asiavirhe. Kirkkohallituksessa ei puuhata lisäkoulutusta mindfulnessista. Sen sijaan muutamat Helsingin seurakuntayhtymän, yksi Helsingin hiippakunnan pappi, yksi seurakuntapappi sekä yksi kirkkohallituksen virkamies ovat suunnitelleet 7.2.2014 klo 10 alkavaa avointa seminaaria, jonka paikka on Kirkkohallituksen juhlasali.
Pekka Y. Hiltunen
Jaa tämä artikkeli: