Joseph Martin Kronheimin (1810–96) teoksessa kuvataan Thomas Becketin surma. Kuva: Wikimedia Commons
Canterburyn katedraaliin tullaan muistamaan siellä surmattua arkkipiispaa
Arkkipiispa Thomas Becket ei suostunut kaventamaan kirkon valtaa ja suututti kuninkaan. Becketin kuoleman jälkeen Canterburysta tuli suosittu pyhiinvaelluskohde.
"Kuka päästäisi minut tuosta kurittomasta piispasta", kuningas Henrik II murisi. Kuningas tarkoitti Canterburyn arkkipiispa Thomas Becketiä, joka ei suostunut kuninkaan kaavailemiin kirkon vallan kaventamisiin.
Historioitsijat kiistelevät tarkasta sanamuodosta ja Henrik II:n todellisista aikeista, mutta neljä ritaria luulivat hänen antavan tappokäskyn. He ryntäsivät Canterburyn katedraaliin ja surmasivat arkkipiispan, kun hän oli suuntaamassa vesperiin. Tämä tapahtui vuonna 1170.
Canterburyn seudun ihmiset alkoivat pian kertoa ihmeistä, jotka olivat tapahtuneet sekä Thomas Becketin vielä eläessä että hänen pyhäinjäännöstensä äärellä. Niinpä Becket kanonisoitiin pyhimykseksi.
Canterburyn katedraali oli ollut jo pitkään pyhiinvaelluskohde, sillä juuri sinne saapui Roomasta Brittein saarille lähetetty pyhä Augustinus vuonna 597. Augustinuksesta tuli saaren ensimmäinen piispa ja Canterburysta Englannin kristillisyyden keskus. Thomas Becketin voimalliset reliikit lisäsivät kaupungin vetovoimaa. Parin vuoden päästä Henrik II pyhiinvaelsi marttyyripiispan haudalle, käänsi kelkkansa ja myöntyi julkiseen katumukseen.
Kentin kreivikunnassa sijaitseva Canterburyn katedraali on yksi Englannin vanhimmista kirkoista ja maailmanperintökohde. Kuva: paradoxplace.com
Canterbury-pyhiinvaeltajien motiivit vaihtelivat. Osa lähti matkaan hurskain aikein, toiset poliittisista syistä, kolmannet nähdäkseen maailmaa ja seikkaillakseen. Pyhän Thomasin haudalle tultiin hakemaan parannusta sairauteen ja kiittämään taudin väistymisestä. Omistautuneimmat vaeltajat saattoivat ostaa tuliaisiksi pari pisaraa Thomas Becketin verta.
Katedraaliin saapui pyhiinvaeltajia kaikista yhteiskunnan kerroksista. Mantereelta tulevat varakkaat matkaajat valitsivat usein ensimmäiseksi yöpymispaikakseen mahtipontisen Doverin linnan Canterburyn lähistöltä. Köyhimpiä vaeltajia varten perustettiin Eastbridge Hospital. Siellä annettiin etusija heikoille ja sairaille. Yli 40-vuotiaat naispuoliset pyhiinvaeltajat määrättiin jakamaan lääkkeitä sairastaville.
Pyhiinvaeltajien moninaisuus innoitti myös kirjoittajia. 1300-luvulla Geoffrey Chaucer kirjoitti kokoelman Canterburyn tarinoita, jossa pyhiinvaeltajat panevat pystyyn tarinankerrontakilpailun. Jutuniskennän lomassa katsotaan kirkkoa ja yhteiskuntaa ironisesta vinkkelistä.
Thomas Becket kohtasi tuho vielä toisenkin kerran. Vuonna 1534 kuningas Henrik VIII halusi avioeron mutta paavi ei sitä hänelle myöntänyt. Niinpä Henrik VIII irrotti Englannin kirkon katolisesta kirkosta, siirsi kirkkojen ja luostarien omaisuuden valtiolle ja tuhosi monia pyhiä paikkoja. Silloin myös Becketin reliikit hävitettiin.
Nykyisin Canterburyn katedraalissa on pyhän Thomas Becketin murhapaikan kohdalla pieni kappeli. Sen seinällä on karu veistos, kaksi risteävää rautamiekkaa. Niiden kärjissä on hitusen punaista muistona kivilattialle valuneesta piispan verestä.
Näin Geoffrey Chaucer kertoo Canterburyn tarinoiden alussa: "Silloin kaikkialta Englannista, maan kreivikunnista myös loitoimmista, on nimenomaan Canterburyyn niin väkeä matkalla: sen marttyyriin pyhään ja autuaaseen turvaamaan ja saamaan tältä avun vaivoissaan." (suom. Toivo Lyy)
Jaa tämä artikkeli: