Citypulu joutuu metsään

Citypulu joutuu metsään

”Synkkä synkkä metsä. Sinne minä joudun nyt ihan yksin. Kälppä syö minut. Näätä nuuskii minua. Voi pelskutti, pian minä valmaan tanssin susien kanssa.”

Näin puhuu Puluboi. Se rakastaa kotinsa Hakaniementorin Kahvisiskoja, pullaa, pleikkareita ja mainostamista.

Kuusivuotias lapseni nauroi aina kun citypulu huikkasi ”Töttölöö!” Puluboi-sarjan kolmannessa osassa. Hän on fanittanut ärrää välttelevää dramaattista pulua ensimmäisestä kirjasta lähtien.

Kirjojen toinen päähenkilö on Kalliossa perheineen asuva koulutyttö Poni, joka haluaisi olla poni. Hän laukkaa läpi tarinoiden irtoturvassaan ja kopsuttelukengissään.

Uusimmassa kirjassa maailmaa katsellaan myös Ponin parhaan ystävän ja tämän isoveljen näkökulmista. Erilaisia näkö- ja kuvakulmia sekä kerrontatekniikoita myös pohditaan, koska lapset kuvaavat kirjassa elokuvaa.

Jos kuusivuotiaaltani kysytään, niin parasta kirjoissa on Puluboi, ”koska se pelleilee ihan kuin pelle”. Sitä paitsi on hauskaa lukea pulusta, jonka näkee käydessään Hakaniemen torilla. Täytyyhän jonkun murujen kärkkyjän olla se oikea.

”Trrröööt!”

Pihla Tiihonen

Veera Salmi: Puluboin ja Ponin pöpelikkökirja. Kuvittanut Emmi Jormalainen. Otava 2014.

Jaa tämä artikkeli:


Minuutissa mystikoksi

Villi city