Kokeellista musiikkia. Cleaning women on rakentanut soittimensa kodinhoitovälineistä. Kuvassa CW4 eli Tero Vänttinen soittaa pyykinkuivaustelinettä. Kuva: Tero H. Savolainen
Cleaning Women vie yleisön avaruuteen
Cleaning Women -bändin konsertti erikoisine soittimineen ja varjoteattereineen oli audiovisuaalinen kokonaisuus.
Kolme hameeseen, sukkahousuihin ja maihareihin pukeutunutta miestä kävelee Kanneltalon konserttisalin lavalle taskulampun valossa. Yleisö istuu 3D-lasit päässä ja tuijottaa kodinhoitovälineistä valmistettujen soittimien väliin pujottelevaa Cleaning Women -yhtyettä.
Kodinhoitovälineistä rakennetut soittimet ovat jo lähes 20-vuotiaan yhtyeen tavaramerkki. Pyykinkuivaustelineistä, pyykkikoneiden osista, kotiviinipöntöistä ja erilaisista purkeista on etsitty ääniä mikittämällä. Vaikka soittimet ovat erikoisia, ei yhtyeen äänimaailma ole niin kokeellinen kuin instrumenteista voisi päätellä. Basso kuulostaa bassolta, vaikka se olisi liitetty pesuvatiin tai pyykinkuivaustelineeseen.
Jännite ja tempo kasvavat
Konsertti alkaa leijuvilla ja hitailla kappaleilla. Bändin takana lavan takaosassa pyörii mekaanisia laitteita kuten pieniä ihmishahmoja kuljettava liukuhihna ja jääkiekkoilijafiguurihimmeli, joihin kaksi avustajaa kohdistaa 3D-valoja. Taustakankaalle heijastuvat varjot näyttävät 3D-lasien läpi kolmiulotteisilta.
Varjovisuaalit tuotetaan omaperäisellä antidigitaalisella tavalla oikeilla esineillä tietokonegrafiikan sijaan. Myös soittimet edustavat samaa digitalisaation akanvirtaa, sillä nykyinen teknologia sallisi lähes minkä tahansa äänen liittämisen lähes mihin tahansa esineeseen. Sämplerin napin painelu ei kuitenkaan näyttäisi lavalla yhtä hyvältä kuin pyykkitelineen vimmainen hakkaaminen.
Pääasiassa konsertti koostuu kokeellisista, perkussiivisista ja instrumentaalisista kappaleista. Kun keikalla lauletaan tai puhutaan, teksteissä liikutaan vieraalle planeetalle suunnattujen avaruuslentojen aikakaudessa. Bändi on inspiroitunut esimerkiksi venäläisestä vuonna 1924 julkaistusta scifi-mykkäelokuvasta Aelita. Se on julkaissut samannimisen levynkin vuonna 2006.
Rauhallisen alun jälkeen jännite ja tempo nousevat tasaisesti kohti kiihkeintä huipennusta. Nopeatempoisessa kappaleessa toinen valaisijoista heiluu bändin takana lehtipuhaltimen kanssa, ja puhaltimen hurina täydentää biisin äänimaailmaa. Putken päässä hulmuaa hopeanvärisiä suikaleita kuin kantoraketin jälkipoltin. Kun toinen valaisijoista liikkuu sen edessä valon kanssa, tuntuvat suikaleiden varjot hyökkäävän yleisöön.
Sävellykset on nähtävä
Valitettavasti 3D-visuaalit eivät päässeet esille koko potentiaalillaan. Salin ensimmäisiin riveihin varjoteatteri ei usein edes näkynyt, sillä ne jäivät etureunassa soittaneen bändin taakse. Onneksi Kanneltalon galleriassa on yhtyeessä kurkkupurkkibanjoa ja pesuvatibassoa soittavan CW1:n eli Risto Puurusen Shadows in the Air IV -näyttely, jonka pimeydessä pääsee testaamaan varjojen kolmiulotteisuutta taskulampun ja lasien avulla. Esimerkiksi näyttelyssä lentävän mekaanisen linnun varjo irtoaa seinästä ja liikkuu yllättävästi katsojaa päin. Vastaavaa efektiä ei konsertissa juuri havainnut.
Cleaning Women on audiovisuaalinen kokonaisuus, sillä kokeelliset sävellykset eivät yksin riitä innostamaan toistuviin kuunteluihin. Ne on myös nähtävä. Kanneltalossa intensiiviset siivoojanaiset onnistuivat pienistä teknisistä puutteista huolimatta ja kuljettivat salillisen yleisöä omaan retrofuturistiseen avaruuteensa.
Jaa tämä artikkeli: