”Pitää tuntea eri uskontoja, että pystyy ymmärtämään muita ihmisiä ja historiaa", sanoo Mari Pyy. Kuva: Jukka Granstrom

Dekkarikirjailijan hyllyssä on Toora, Raamattu ja Koraani

Mari Pyy kirjoittaa jännitysromaaneja, joiden taustalla on halu vaikuttaa.

• 12.06.2015 13:30
• Eeva Suhonen

Espoolaisen kerrostalolähiön olohuoneessa on lapsiperheen tunnelmaa. Kirjahyllyt notkuvat romaaneja, erityisesti jännityskirjallisuutta. Kaikkein keskeisimmällä paikalla taideteosten alla nököttää kolme tärkeää kirjaa: Toora, Raamattu ja Koraani.

”Matkamuistoksi tuotu Toora on ehkä syy, miksi kiinnostuin monikulttuurisuudesta. Isäni oli rauhanturvaajana Kyproksella ja toi Tooran siltä matkalta”, kertoo Mari Pyy.

Ensin dekkari turvapaikanhakijoista, sitten paperittomista

Hän on juuri julkaissut toisen jännitysromaaninsa paperittomien klinikan ympärille kehkeytyneestä rikosvyyhdistä. Se on jatkoa esikoisteokselle, joka käsitteli alaikäisen turvapaikanhakijan katoamista.

Ensimmäisen kirjan innoituksena oli halu avata alaikäisten turvapaikanhakijoiden asemaa faktojen avulla.

”Dekkari oli kiinnostavampi tapa kuin asiateksti”, Pyy sanoo.

Paperittoman kohdalla tilanne oli toinen. Hän halusi jatkaa päähenkilön, sosiaalityöntekijä Inka Uusimaan tarinaa.

”Halusin tarkastella, miksi ihmiset vastustavat esimerkiksi paperittomien aseman parantamista. Miksi joku on nimby? Kirja oli pieni tutkielma erilaisista kannanotoista.”

”Monet kirjan henkilöiden puolustamat näkökulmat olivat minulle vieraita ja olen pyrkinyt ymmärtämään niitä.”

Elämää monen kulttuurin perheessä

Pyyn perhe on monikulttuurinen. Aviomies on alun perin Pakistanista ja toisella luokalla opiskeleva tytär käy kaksikielistä koulua Espoossa. Kulttuurit kohtaavat luontevasti.

Kiinnostus kulttuureihin heräsi jo lapsuudessa. Kotona katsottiin yhdessä isän kuvia Israelista. Isän veli oli merimies, joka kävi muun muassa Meksikossa, ja toi sieltä ”eksoottisia tuliaisia”. Lisäksi Pyyllä oli neljä ulkomailta adoptoitua serkkua.
 

Hyvinkäällä syntynyt kirjailija kävi ensin kauppaopiston, sitten iltalukion.

”Iltalukiossa heräsi kiinnostus kristillisyyteen ja sain Raamatun ylioppilaslahjaksi.”

Myöhemmin Pyy päätyi Helsingin yliopistoon opiskelemaan uskontotieteitä. Pian lahjaksi tuli myös Koraani.

”Pitää tuntea eri uskontoja, että pystyy ymmärtämään muita ihmisiä ja historiaa. Hyvin monet klassiset aiheet kirjallisuudessa ja taiteessa tulevat niiden tarinoista. Raamattu on kirjojen kirja, jota voi kirjallisuuden kautta pitää tärkeänä.”

”Esimerkiksi buddhalaisuudessa Gautama Buddha on klassinen hahmo, joka nousee esiin kirjallisuudessa. Kuten Hanif Kureishin kirjassa Esikaupunkien Buddha.”

Uskontokäsityksissä on eroa

Uskonto ei ole pääosassa Pyyn kotielämässä, vaikka perhe elää eri uskontoperinteiden kanssa.

”Islaminuskoisessa kulttuurissa kasvaneen ihmisen uskontokäsitys on erilainen kuin maallistuneessa kristillisessä kulttuurissa kasvaneella. Minulle uskonto ei merkitse samoja asioita kuin islamilaisessa kulttuurissa eläneelle.”

Ulkomaanmatkoilla pääsy suurkaupunkien etnisiin piireihin on usein helppoa puolison kielitaidon ansiosta. Näin Pariisi, Rooma ja Lontoo avautuvat ihan eri tavalla. Ensimmäiseen romaaniin pääsi mukaan myös viitteitä Sudanista, jossa Pyy piipahti 2000-luvun alussa.

Vailla papereita, vailla hoitoa

”Toista kirjaa kirjoittaessani kävin tutustumassa paperittomien klinikkaan. Haastattelin pakolaisneuvonnan työntekijöitä, luin dokumentteja ja seurasin uutisointia”, Pyy kertoo.

Kuka tahansahan voi kadottaa matkustusasiakirjansa. Entä sitten, jos ei itse saisi hoitoa, kun ei pystyisi todistamaan olevani EU-kansalainen?

”Täytyy muistaa, että osa paperittomista on tullut Suomeen osaksi vastoin tahtoaan tai heitä on huijattu. Jotenkin yhteiskunnan pitäisi pystyä turvaamaan akuutti perushoito”, kirjailija ajattelee.

Samalla hän viittaa puheisiin, joissa on mainittu hiv-positiiviset terveysshoppailijat Venäjältä.

”Tällainen ajatus ei tullut itselle mieleen. En tiedä, mikä on todellisuus.”

Jalkaan kirjailijan saappaat

Mari Pyyn ensimmäinen romaani syntyi vaikuttamisenhalusta. Ja pitkistä yksinäisistä illoista pienen lapsen kanssa kotona, kun puoliso asui ulkomailla.

”Nyt vaikuttaminen on jäämässä taka-alalle. Haluaisin astua kirjailijan saappaisiin. Oma kunnianhimoni alkaa kääntyä ammattikirjoittajaksi kehittymiseen.”

Ensimmäinen kirja Kadonnut syntyi hiljakseen eri vaiheiden kautta ja se ilmestyi syksyllä 2013. Seuraava romaani Paperiton oli jo tekeillä.

”Toivon, että tämä on alkua, nyt olen alkanut oppia. Olen käynyt myös kirjoittajakouluja. Minulle on tyypillistä, että kehityn tekemisen kautta ja teen ensin virheitä. Niistä sitten kehityn hyviin tuloksiin.”

Samaa Pyy on kokenut työelämässä, erityisesti vaihtelevissa työtehtävissä Espoon kaupungin palveluksessa maahanmuuttajakoordinaattorina, alaikäisten perheryhmäkodin johtajana, tasa-arvosuunnittelijana ja nyt henkilöstön kehittämistehtävissä.

”Nämäkin ovat olleet luovia ja vaikuttavia töitä.”

Ei mitään kotiseutudekkareita

Monet kirjoihin putkahtaneet henkilö- ja paikkakuvaukset ovat tulleet vastaan työn parissa Espoossa. Yksi niistä oli Ingaksessa sijainnut alaikäisten turvapaikanhakijoiden perheryhmäkoti.

”Ingaksen vanha pappila oli ensimmäisen romaanin pohjalla. Sen miljöö tuli siitä. Halusin ehkä tietoisesti tuoda kirjaan pappilanäkökulman. Kirkkohan on perinteisesti tarjonnut turvapaikkaa.”

Monet muutkin kirjan paikat löytävät esikuvansa Espoosta. Merenrantakuvauksien innoittajana oli kotiseutu Soukka ja poliisiaseman malli löytyi Kilosta. Pyy halusi kuitenkin, ettei kirjoista tule kotiseutudekkareita.

”Paperiton on yleispääkaupunkiseudullinen. Silti, jos lukija tuntee taustani, kirjasta voi bongata Espoon valtuustotalon sisätilat. Siellä tapahtuu kirjan poliittinen yhteenotto.”