Demi ja Mozart
Hurmaava yksivuotias spanieli Demi sai muutama päivä sitten hepulin. Yritimme väsyttää sen pitkällä juoksulenkillä, mutta ulkoilu vain lisäsi koiran voimia niin, että lyhyessä ajassa kotimme näytti taistelutantereelta. Matot kasassa, kaikki pehmolelut murhattu ja niiden sisällä oleva valkoinen vanu peitti lattiat. Eikä vielä yhtään väsymisen merkkejä!
Vuorossa ovat nyt perheemme tossut ja varpaat. Minä olen jo väsynyt. Yhtäkkiä tulee mieleeni, että vähän aikaa sitten ystävien kotikonsertissa tämä villi pentu kuunteli musiikkia liikkumatta.
Laitan soimaan Mozartin pianokonserton. Koira kallistelee päätään ja höristää korviaan. Pysähtyy eikä liikahda musiikin soidessa. Kuuntelee! Silmät, ruskeat napit auki ja täydellinen keskittyminen. Maaginen hetki. Kommunikoimme. Musiikin taika yhdistää meidän maailmojamme.
Muuttaessani tähän maahan en osannut sanaakaan suomen kieltä. Oppilaat kokivat yhteisen kielen puuttumisen pelottavana. Pystyin opettamaan musiikkia, mutta sanoja piti lainata englannista. Kiltit oppilaiden vanhemmat toimivat tulkkeina. Opetuspäivän lopuksi luokan taulu oli täynnä suomalaisia sanoja. Vähitellen ontuvasta kielestä ja musiikista kehittyi kommunikaatio.
Suomen kieli elää päässäni elokuvanauhana. Nauha pyörii ja sanat vierivät. Sitten jokin sana saa enemmän valoa. Se uusi sana, josta en tiennyt aikaisemmin, on koko ajan esillä.
Vuonna 2009 Ateneumin Mika Waltari -näyttelyssä porrashallin ja kupolin seinälle heijastettiin Sinuhe Egyptiläisen tekstiä. Jotkut sanat loistivat enemmän kuin toiset, ja lisäksi ne liikkuivat. Vavahduttavaa! Tajusin hienon sanojen sinfonian. Tekstistä tuli musiikkia, joka ylittää kirjainten rakentamat rajat.
Mediassa sananauha rullaa moniraiteisena kuin leveä joki. Kaksi sana on nyt valossa: rasismi ja viha. Minulla ja lapsillani on jonkin verran kokemusta tästä. Ei tee mieli nosta niitä tapauksia esille. Ne eivät ansaitse sellaista kunnia.
Rasisti vie ihmisarvon vain itseltään. Huutavat vanhat ja nuoret ihmiset edustavat vain oma typeryyttä.
Grazyna Zeranska-Gebert
Kirjoittaja on viulunsoiton opettaja Espoossa.
grazyna5@me.com
Jaa tämä artikkeli: