Vaihto-oppilasvuonna Mirjam Düben on oppinut paljon uutta sekä Suomesta että Saksasta.
Detmoldista Päiväkumpuun
Kaikkein suurin hyöty vaihto-oppilasvuodesta on oma sisäinen kasvu, se että oppii tuntemaan itseään paremmin, sanoo Mirjam Düben.
17-vuotias Mirjam on asunut Vantaan Päiväkummussa ja käynyt koulua Tikkurilan lukiossa viime elokuusta alkaen. Detmoldista, Keski-Saksasta kotoisin oleva Mirjam halusi kokeilla vuotta maassa, joka on sopivasti eksoottinen.
— Vähän ihmisiä, kaunis luonto ja erikoinen kieli, Mirjam kiteyttää.
Suomi-eksotiikkaan tutustuminen on ollut Mirjamille kiva kokemus. Yhtään ei harmita, että Espanjan tai Ranskan sijasta tuli valittua kohteeksi Euroopan pohjoinen kolkka.
— Toisaalta ajattelen, ettei sillä ole niin suurta merkitystä, mihin maahan menee vaihtoon. Tärkeintä on se, että uskaltaa lähteä vuodeksi vieraaseen maahan, ottaa vastaan kaikki siihen liittyvät haasteet ja huomata, että se onnistuu. Se on sellainen vain kerran elämässä -kokemus, Mirjam sanoo.
Rohkeasti kielimuurin yli
Puolessa vuodessa Mirjam on ehtinyt oppia suomen kielen hämmästyttävän hyvin. Ennen vaihtoon tulemistaan hän kävi kielikurssilla saadakseen pohjaa.
— Vaihto-oppilaana oleminen on hieno mahdollisuus tutustua syvemmältä toiseen kulttuuriin. Pääsee pinnan alle. Kieli on siinä tietysti tärkeässä asemassa, Mirjam sanoo.
Hänen korvaansa on tarttunut muun muassa suomalaisten monet tavat käyttää yksinkertaista ilmausta ”niin”.
— Sillä voidaan sanoa paljon asioita, Mirjam toteaa naurahtaen.
Kieltä osaavan saksalaisen ei ole ollut vaikea löytää paikkaansa yksisanaisten suomalaisten joukossa. Mirjamille esitettiin etukäteen varoituksia täkäläisten mykästä ujoudesta. Siitä muurista on päässyt yli olemalla itse rohkea ja avoin.
— Mutta kyllä vuorovaikutus on täällä erilaista kuin Saksassa. Esimerkiksi siitä käyvät bussimatkat. Kukaan ei tule koskaan vahingossakaan istumaan viereesi, jos jäljellä on yksikin vapaa paikka. Ja sitten jokainen istuu hiljaisena yksin, eikä vahingossakaan katso muihin. Se on oikeastaan aika hassunkurista.
Erilaista koulunkäyntiä
Mirjam on huomannut, että saksalaisuus kiinnostaa vantaalaisia ja helsinkiläisiä nuoria. He tietävät siitä kuitenkin loppujen lopuksi aika vähän. Harva tietää esimerkiksi, millaista musiikkia nuoret Saksassa juuri nyt kuuntelevat tai mitä urheilulajeja siellä harrastetaan ja seurataan.
Samalla kun Mirjam on päässyt kertomaan kotimaastaan uudestaan ja uudestaan, hänen on tullut mietittyä sitä itsekin enemmän kuin ennen. Etäisyys kotimaahan on tarjonnut mahdollisuuden tarkastella saksalaisuutta uudesta perspektiivistä.
— Aika paljon olen pohtinut saksalaiseen koulujärjestelmään liittyvää kovuutta. Meillä koululaiset valitaan jo varhaisessa vaiheessa eri tasoryhmiin. Lukioon menee paljon vähemmän oppilaita kuin Suomessa. Useille annetaan se viesti, ettei hän ole tarpeeksi välkky, Mirjam pohtii.
— Monessa suhteessa Suomi ja Saksa ovat samankaltaisia. Mutta eivät ne niin samanlaisia ole, että jos painan silmät kiinni, voisin kuvitella olevani täällä kotona.
Odottamatontakin oppimista tapahtuu. Vantaalla Mirjam on ystävystynyt Sofiaan, toiseen saksalaiseen vaihto-oppilaaseen, joka on kotoisin Etelä-Saksasta. Oli yllätys, miten suuria kulttuurisia eroja heidän väliltään löytyi, aina perinneruuista murteeseen.
Lähtemällä Suomeen Etelä-Saksakin tuli tutummaksi.
Pelottomasti omana itsenä
Mirjam harrastaa kilpauintia. Vaihto-oppilasvuonna hän harjoittelee Vantaan Uimareissa.
Vaihto-oppilaat myös tapaavat toisiaan usein sekä Vantaalla että Helsingissä. Maaliskuun puolivälissä bussikyyti vei lastin ulkomaalaisia nuoria Lappiin Pyhätunturille.
Ennen kaikkea vaihto-oppilaaksi lähteminen merkitsee Mirjamin mielestä rohkeutta heittäytyä vuorovaikutukseen tuntemattomien ihmisten kanssa ja oman itsen testaamista: kelpaanko minä heille?
— Minua kiinnosti vaihto-oppilaaksi lähtemisessä juuri tuo haaste. Ja olen oppinut, että tärkeintä on olla pelottomasti oma itsensä, Mirjam sanoo.
Jaa tämä artikkeli: