Vierailulla. Mirjami Laakkonen (vasemmalla) kävi sairaalassa miehensä luona. OLKA-pisteessä hän tapasi EJY:n vapaaehtoisen Marita Lassilan ja työntekijän Johanna Pikkaraisen.
Diagnoosi herättää tunteita
Potilasjärjestöjen vapaaehtoiset tarjoavat keskustelutukea Meilahden sairaalassa.
Vaaleanvihreisiin liiveihin sonnustautuneita vapaaehtoisia parveilee Meilahden tornisairaalan käytävässä. He päivystävät arkipäivisin Espoon järjestöjen yhteisön EJY ry:n ja HUS:n yhteisessä potilastukipiste OLKA:ssa. Paikka löytyy helposti kahvion vierestä.
Potilaat ja omaiset voivat jutella siellä sairauden aiheuttamista tunteista ja saada perustietoja sairauksista ja potilasjärjestöjen toiminnasta. Jokainen asiakas päättää itse, kuinka paljon sairaudestaan kertoo.
”Ihmisillä on tarve saada kuulevat korvat ja käydä läpi tilannettaan”, OLKA-pisteellä istuva EJY:n työntekijä Johanna Pikkarainen sanoo.
Hän tietää, ettei fyysisiin sairauksiin liittyvään henkiseen pohdintaan jää aina lääkärin vastaanotoilla aikaa. Varsinkin uudet diagnoosit hämmentävät mieltä.
Kysymystensä kanssa oli pitkään yksin esimerkiksi helsinkiläinen Aila Hartikainen. Hartikaisen silmiin nousevat kyyneleet, kun hän muistelee OLKA:sta saamansa keskusteluavun merkitystä.
”Isot asiat tulevat vastaan yllättäen. Silloin tarvitaan tukea. Samaa syöpää ei ollut kellään tutullakaan.”
Terveys- ja sosiaalialan järjestöjen yhteistyöelimenä toimivalle EJY:lle on luontevaa tehdä työtä Meilahden sairaalassa, jossa käy väkeä eri paikkakunnilta – myös Espoosta. Nytkin paikalle sattuu Espoon Gumbölessä asuva Helmi Mustonen. Tutkimuskäynnillä ollut Mustonen tervehtii iloisesti Pikkaraista, jonka hän on tavannut aiemmin.
Mustonen muistelee, kuinka hän löysi potilastukipisteen ja sen tarjoaman vertaistuen ohikulkumatkallaan.
”Oli ihana nähdä isossa sairaalassa hymyilevät kasvot ja lähimmäinen, joka otti avosylin vastaan. Hän kuunteli ja minä sain pulputtaa tarinani ja vaivani”, Mustonen sanoo.
Viikoittain OLKA-vapaaehtoisena käyvä Marita Lassila kertoo liittyneensä Pääkaupunkiseudun Diabetesyhdistykseen juuri vertaistuen vuoksi. Matinkylässä asuva Lassila on työskennellyt itsekin aiemmin hoitoalalla, mutta on silti joutunut opettelemaan sairautensa hoitoa paljolti kantapään kautta. Muiden diabeetikkojen kokemukset ovat auttaneet eteenpäin.
Lassila tietää, että hoitohenkilökunta tekee parhaansa. Mutta sairauden sulatteluun menee aikaa, eikä potilas pysty omaksumaan kaikkea kerralla. Sairastuminen tulee hänen mukaansa osalle ihmisistä shokkina. Potilas saattaa pitää kaiken huolen sisällään, jopa vuosikausia.
”Ihmettelen, miten pystyy olemaan, jos ei voi puhua kenellekään. Tärkeintä olisi, ettei kukaan jäisi yksin”, Lassila sanoo.
Potilastukipisteen pilotointi alkoi Meilahdessa toukokuussa EJY:n ja HUS:n yhteistyönä ja jatkuu vuoden loppuun. Hyvien kokemusten pohjalta OLKA-toimintaa on päätetty jatkaa myös vuonna 2014. HUS:n kehittämispäällikkö Kirsti Käpyaho kertoo, että sairaanhoitopiirin johto kokee yhteistyön espoolaisjärjestöjen kanssa myönteisenä.
”Täydennämme toinen toisiamme. Kumpikaan taho ei pystyisi tähän yksinään”, Käpyaho toteaa.
Jaa tämä artikkeli: