Ruokalähetys vauhdissa. Reilun parinkymmenen hengen vapaaehtoisrinki jakoi ruoka-apua Espoonlahden kirkossa marraskuussa vuonna 2012. Asta Mehtälä ja Pipsa Keskinen kuljettivat ja järjestelivät ruokaa jakovalmiiksi Espoonlahden kirkossa.
Diakonia sopii kumppaniksi
Tutkijan mielestä Espoon seurakuntien kannattaisi hakea Euroopan sosiaalirahaston tukea.
Tutkija, pastori Sanna Lehtinen väitteli viime syksynä kirkkososiologian alalta tohtoriksi tutkimuksella, joka käsitteli seurakuntien EU:n avustuksella tekemää sosiaalityötä. Tämä työ on jäänyt pitkälti julkisuudelta piiloon.
Euroopan sosiaalirahasto myöntää rahoitusta hankkeisiin, jotka kohentavat sosiaalisia oloja, parantavat työllisyyttä ja edistävät ihmisten pääsyä työmarkkinoille. Hankkeiden toteuttajina voivat olla monenlaiset julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin toimijat.
Seurakunnat ovat toteuttaneet ESR:n tukemia hankkeita vuodesta 1995 eli Suomen EU-jäsenyyden alusta lähtien. Evankelisluterilaiset seurakunnat ovat olleet mukana mittavissa, satojentuhansien eurojen arvoisissa hankkeissa, kuten Keravan vankilasta vapautuvia tukevassa WOP-projektissa ja Lahden Takatasku-hankkeessa, joka tukee syrjäytymisvaarassa olevien työllisyyttä ja elämänhallintaa.
Espoon seurakuntayhtymä on ollut mukana muutamassa ESR:n rahoittamassa hankkeessa rahaston ensimmäisellä ja toisella ohjelmakaudella. Pääasiassa tuki on ohjautunut pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. ESR:llä alkaa tänä vuonna uusi ohjelmakausi.
”Espoon seurakuntayhtymällä olisi erinomaiset mahdollisuudet kehittää hankkeita, joille voisi hakea ESR-tukea. Täällä on alueita ja väestöryhmiä, joiden sosiaalisia ongelmia voisi lähteä purkamaan sitä kautta”, Sanna Lehtinen toteaa.
Lehtisen mukaan seurakunnat soveltuvat erittäin hyvin ESR-hankkeiden toimijoiksi. ”Niillä on ammattimaisesti hoidettu hallinto, kohtalaisen vakaa talous, korkeasti koulutettu henkilökunta sekä usein sopivia tiloja”, Lehtinen listaa.
ESR edellyttää hankkeiltaan kumppanuutta eli sitä, että niissä on useampia toimijoita. Kirkolla on vahva yhteistyöverkosto, ja sitä pidetään luotettavana sopimusosapuolena.
Kirkon osallisuus ESR:n tukemissa hankkeissa on Lehtisen tutkimuksen mukaan jäänyt vähälle huomiolle, ja sen asema hankkeissa on epämääräinen. EU:n näkökulmasta kirkko on kolmannen sektorin toimija, mutta toisinaan sen työ mielletään vapaaehtoistyöksi tai jopa yksityiseksi talkootyöksi. Kirkon uskonnollinen identiteetti ja diakoniatyön teologiset lähtökohdat jäävät piiloon.
”Sosiaalirahaston tukemilla hankkeilla on nimet, jotka eivät paljasta kirkkoa niiden taustayhteisöksi. Se ei usein käy ilmi muutenkaan”, Lehtinen huomauttaa.
Suomen julkinen sektori on noin 5 prosenttia muita Pohjoismaita pienempi. Lehtinen selittää eroa osittain sillä, että kuntien 3 400 sosiaalityöntekijän työtä täydentää 1 400 kirkon diakoniatyöntekijää. Heidän työnsä ulottuu tilanteisiin, joissa viranomaiset eivät voi toimia tai toimivat liian hitaasti.
”Leikittelen joskus ajatuksella, mitä tapahtuisi, jos kirkko yhtäkkiä katoaisi yhteiskunnasta. Silloin todella huomattaisiin, miten iso rooli sillä on”, Lehtinen sanoo.
Jaa tämä artikkeli: