Hengen ja ruumiin ravintoa. Grillimakkarat hupenivat nopeasti Varitokylän diakoniatoimiston avoimien ovien päivässä. Diakoni Anni Merilahti hääri makkaramestarina.
Diakoniatoimiston kynnys matalaksi
Lähes 150 henkilöä astui sisään, kun Vartiokylän seurakunta järjesti diakoniatoimiston avoimien ovien päivän.
Teksti Eila Jaakola
Kuva Sirpa Päivinen
Heti ovien avauduttua Vartiokylän diakoniatoimiston uusissa tiloissa oli kävijöitä ruuhkaksi asti. Paikalle oli kutsuttu seurakuntalaisia, yhteistyökumppaneita, alueen järjestöjä sekä naapureita läheisestä kauppakeskuksesta ja muualta ympäristöstä.
Vapaaehtoiset kutsuivat ohikulkijoita Matteuksenkirkolle jakamalla jalkakäytävällä kahvilippuja. Seurakunnan hoivamuusikot viihdyttivät kävijöitä huilu- ja haitarimusiikilla.
Anneli Korell tuli paikalle lehti-ilmoituksen nähtyään.
– Tiesin vanhastaan, että diakoneilta saa hengellistä keskusteluapua. Nyt huomaan, että täällähän on vaikka mitä konkreettista. On ryhmiä ja soppakirkkoja ja avoimia kokoontumispaikkoja. Näistä on hyvä tietää vaikkapa naapureita auttaessa, hän toteaa.
Diakoniatyöntekijät kertoivat avoimien ovien päivässä työstään. Diakoniatyössä on huomattu, että monikaan ei tänä päivänä tunne työtä ja että sen ympärillä on jonkinlaista mystiikkaa. Työ perustuu vahvasti kristilliseen lähimmäisenrakkauteen, jonka mukaan jokainen ihminen on arvokas. Hengellinen apu on tärkeä osa elämänhallinnan tukemista.
Joskus kysytään, mikä on diakoniatyön paikka tässä ajassa, kun Suomessa on kattava sosiaaliturva.
– Näen työmme etenkin ennaltaehkäisevänä. Kun asiakas saa olla osana yhteisöä ja yhdessä tekemässä, hän voi tuntea olevansa samanarvoinen kuin muut esimerkiksi köyhyydestä tai sairaudesta huolimatta, diakoniapastori Kirsi Koskimäki toteaa.
– Diakoniatyössä olennaista on kasvokkain kohtaaminen ja ajan antaminen. Voimme olla rinnalla kulkijoina elämän karikoissa. Työn suurena voimavarana ovat hengellisyys ja rukous, sanoo diakoni Outi Hämeenkorva.
Myös esimerkiksi virastoasioinnissa auttaminen on rinnalla kulkemista. Sitä tehdään mahdollisuuksien mukaan.
– Tällainen diakoninen tuki voi olla tehokkaampaa kuin moni muu. Siten varmistetaan, että ihminen saa yhteiskunnalta sen taloudellisen ja muun avun, johon hän on oikeutettu. Pirstaleisesta palvelujärjestelmästä avun hakeminen vaatii nykyisellään esimerkiksi mielenterveyskuntoutujalta kohtuuttoman paljon. Moni tuki jää hakematta, Koskimäki sanoo.
Vartiokylän seurakunnan aktiivin Merja Totron mielestä seurakunnan toiminta on monesti ”ärsyttävän sisäänlämpiävää”. Siksi kaikenlainen ovien avaaminen on hänestä tervetullutta. Totron mukaan Puotilan kappelin Olohuone-kohtauspaikassa näkyy, että ihmisillä on kova tarve puhua.
– Kuuntelemiselle ja kuulluksi tulemiselle on iso tarve. Siksi diakoniatyötä tarvitaan yhteiskunnassa kaikenlaisen tehotyön vastapainona. Olisi hienoa, jos ihmisille olisi apua tarvitessaan yhtä luontaista kääntyä diakonian puoleen kuin sairastuessaan hakeutua terveyskeskukseen, hän miettii.
Verkostoituminen ympäristöön oli yksi avoimien ovien päivän päätavoitteista. Diakoniatyöntekijät kartoittivat nykyisen verkoston lisäksi mahdollisia tulevia yhteistyökumppaneita, kuten sosiaalialan toimijoita ja järjestöjä.
Mielenterveyskuntoutusta tekevän Niemikotisäätiön väki oli ilahtunut seurakunnan aktiivisuudesta.
– Diakoniatyöntekijä otti yhteyttä, ja selvitämme nyt yhteistyön mahdollisuutta. Vaikka toimintamme on uskonnollisesti sitoutumatonta, työntekijän kasvojen tutuksi tuleminen varmasti helpottaa kuntoutujiemme tulemista mukaan seurakuntaan, kertoo Vartioharjun toimintakeskuksen vastaava ohjaaja Hilpi Marttinen.
Jaa tämä artikkeli: