Diakoniatyö kaipaa tuekseen arvovalintoja
Oli hätkähdyttävää lukea Sisko Rantalankilan kirjoitus (K&k 2.9.) kirkon diakoniatyön ongelmista.
Hänen näkemyksensä ovat tietysti omakohtaisia, mutta jo epäilyskin niiden paikkansapitävyydestä huolestuttaa, kun olemme lähestymässä pahenevan työttömyyden talvea.
Rantalankilan mielestä kirkko ei arvosta diakoniatyötä määrärahojen ja virkojen jaossa. Samalla diakoniatyön energiaa kuluu rahan keruuseen, jolloin aikaa ei tahdo jäädä varsinaiselle auttamistyölle. Hän kaipaa diakoniatyöntekijöille parempia vaikutusmahdollisuuksia kirkon päätöksenteossa.
Kirkon ”puhuvat päät” ilmestyvät Rantalankilan mukaan mediaan ylistämään diakoniatyötä, kun puhe on kirkon jäsenkadosta. Siis sitä, mihin vedotaan, ei arvosteta käytännössä riittävästi?
Nyt olisi aika niiden puhuvien päiden tulla mukaan keskusteluun, mikäli kirkko ei ole täysin luutunut byrokratiaansa, budjettiraameihinsa ja henkilöstörajoituksiinsa. Seurakuntaneuvostojen mahdollisuudet pysyvät ahtaina ilman tällaista pohdintaa ja uusia käytännön arvovalintoja. Niihin näkyy olevan selvästi tarvetta.
Ei vaikuttava diakoniatyökään voi toimia pelkästään Pyhällä Hengellä.
Matti Linnanahde
Paavalin seurakuntaneuvoston jäsen
Jaa tämä artikkeli: