Mukava nähdä! Haagan seurakunnan aktiivinen vapaaehtoinen Eeva Myllynen on saanut vieraakseen diakoniatyöntekijä Sofia Tolosen. Käynnin aikana vaihdetaan kuulumisia ja rukoillaan.
Diakoniatyöhön tarvitaan lisää resursseja
Lama riipaisee diakoniatyötä. Vanhusten huomioimiseen tarvittaisiin myös lisää aikaa.
Teksti Laura Koskelainen
Kuva Sirpa Päivinen
Diakoniatyöntekijät kaipaavat työhönsä lisää resursseja. Heidän työssään näkyy sukupolvet ylittävä syrjäytyminen. Tämä käy ilmi syyskuussa julkaistussa Diakoniabarometri 2013 -tutkimuksessa.
Tutkimuksen laati käytännöllisen teologian yliopistonlehtori Jouko Kiiski Itä-Suomen yliopistosta asiantuntijatyöryhmän avustamana. Barometri perustuu maaliskuussa 2013 kirkon diakoniatyöntekijöille tehtyyn kyselyyn. Vastaajia oli 472 eli kaksi kolmasosaa kirkon kaikista diakoniatyöntekijöistä.
Tutkimuksen otsikossa kysytään, onko diakoniatyöntekijä rinnalla kulkija vai kaatopaikka. Haagan seurakunnan diakoniatyön esimies Sofia Tolonen vahvistaa, että joskus vastaanotolla vierailevan hätä ja ahdistus purkautuu voimakkaasti. Kun ihminen kokee tulevansa kuulluksi ja kohdatuksi, hän usein rauhoittuu.
Diakoniatyössä on noussut kasvava tarve sekä perheiden että vanhusten parissa tehdylle diakoniatyölle.
– Monilapsisten perheiden ja yksinhuoltajien tilanne on tiukentunut, Sofia Tolonen sanoo.
Diakoniatyöntekijät ovat nähneet sen, miten 1990-luvun laman jälkeen köyhien lapsiperheiden määrä on kolminkertaistunut. Vanhempien vaikeudet heijastuvat lapsiin. Lasten syrjäytymisriski kasvaa ja köyhyys siirtyy seuraavalle sukupolvelle. Taloudellisessa ahdingossa elävien yhteydenotot ovat lisääntyneet.
– Mitä sitten tapahtuu, jos irtisanomiset ja yt-neuvottelut yhä jatkuvat? Tolonen kysyy.
Tänä vuonna uutena ihmisryhmänä vastaanotoille ovat tulleet äkillisesti irtisanotut.
Yksinäiset vanhukset ovat Sofia Tolosen mukaan syrjäytymisvaarassa. Haagassa yhä heikompikuntoiset vanhukset asuvat yksin omassa kodeissaan. Siksi kotikäyntien määrä on diakoniatutkimuksenkin mukaan kasvussa.
– Kaikki eivät pääse yksin liikkumaan hissittömästä talosta, Tolonen kertoo.
Yksin asuva Eeva Myllynen pääsee onneksi liikkeelle. Hän on saanut Tolosen vieraaksi ja tarjoilee karjalanpiirakoita munavoin kanssa. Kotikäynnin aikana vaihdetaan kuulumisia ja keskustellaan Myllysen vapaaehtoistehtävistä.
– Lähes jokaisella kotikäynnillä rukoilen seurakuntalaisen kanssa. Joskus pidän lyhyen hartauden tai laulamme, Tolonen kertoo.
Hän käy saman vanhuksen luona yleensä kerran kuussa, akuutin hädän aikana useamminkin. Joskus kotikäynneillä vierailevat vapaaehtoiset.
Sekä diakoniatutkimuksessa että Sofia Tolosen työssä näkyy syrjäytyneiden nuorten määrän kasvu. Monet nuoret ovat pudonneet kaikkien auttamisverkkojen läpi ja yrittäneet selviytyä yksin.
Kun diakoniatyöntekijä on ryhtynyt selvittelemään tilannetta, on huomattu, että nuori ei ole minkään tuen piirissä. Ongelmat ovat ehtineet kasautua: koulu on keskeytynyt, nuori on velkaantunut pikavipeistä, ja hänellä ei ole asuntoa.
Nuorten ongelmien taustalla on usein päihde- ja mielenterveysongelmia. Joskus taas anoreksiaan tai masennukseen sairastuminen vie nuorelta elämänhallinnan.
Jaa tämä artikkeli: