Arkityötä. Edulliset ruokailut ovat tärkeä osa diakonian arkea. Kun Matteuksenkirkon soppakirkossa lusikoitiin viime viikolla kesäkeittoa, diakonissa Arja Tuunela kohtasi Ritva Savolaisen ja lähes sata muuta ruokailijaa.
Diakoniatyöntekijät avasivat arkea päättäjille
Päihteetön päiväkeskus Itä-Helsinkiin, lisää asumisneuvojia ja yritystutkijoita. Muun muassa näitä parannusehdotuksia diakoniatyöntekijät esittivät valtuustoryhmien edustajille Matteuksenkirkolla.
Teksti Eila Jaakola
Kuva Sirpa Päivinen
Diakoniatyö pyrkii myös vaikuttamaan yhteiskunnallisten epäkohtien syihin, ei pelkästään korjaamaan niiden seurauksia. Diakoniatyöntekijät kutsuivat Helsingin valtuustoryhmien edustajat keskustelemaan itähelsinkiläisten diakonia-asiakkaiden arjesta Matteuksenkirkolle.
Illan teemoiksi oli valittu muutama usein diakoniatyössä esiin nouseva asia, joista haluttiin kertoa kaupungin päättäjille. Paikalla oli edustettuna yhdeksästä valtuustoryhmästä seitsemän.
Päihdekuntoutuja Pekka haluaa tosissaan irti alkoholista, mutta mitä hän voi tehdä? Millä hän voi täyttää päivänsä ryyppäämisen sijaan? Kun Pekka tapaa päihdeasiakkaille suunnatussa asukastilassa vanhan ryyppykaverinsa Maran, putki alkaa nopeasti uudestaan.
Täysin päihteetön ympäristö pitäisi raitista elämäntapaa aloittelevan varmemmin raittiina.
– Itä-Helsinkiin tarvitaan päihteetöntä päivätoimintaa, jollaista muualla päin kaupunkia jo on, viestitti yksi tilaisuuden alustajista, diakonissa Arja Tuunela puheenvuorossaan.
– Täällä on päihdeasiakkaille sinänsä erittäin tarpeellisia matalan kynnyksen paikkoja. Mutta koska päihteet on niissä sallittu, ne eivät sovellu raitistumista yrittävälle, Tuunela sanoi.
Ajatus sai valtuutettujen kannatuksen. He sopivat tekevänsä asiasta yhteisen valtuustoaloitteen. Kristillisdemokraattien Sari Mäkimattila totesi, että kuntouttavaa työtoimintaa tarvitaan jo varhaisessa vaiheessa ennen kuin ongelmat kroonistuvat.
Miia on perheineen hakenut kohtuuhintaista vuokra-asuntoa jo pitkään. Hänen kokemuksensa mukaan hakemusta puoltavia liitteitä ei lueta kiinteistövirastossa huolella, eikä perheen tilannetta katsota missään kokonaisuutena.
Asumisen kalleus ja huonosti vetävä asuntojono näkyvät diakoniatyössä selvästi.
– Kiinteistövirasto tekee asuntovalinnat omilla perusteillaan eikä jonon mukaisesti. Olen nähnyt monissa diakonia-asiakkaissa, että asuntojonossa pysyminen elättää heissä vääriä toiveita ja jopa jumiuttaa elämää, diakoni Jaana Makkonen kertoi.
Pekka Saarnio (vas.) avasi kaupungin asunnonjakosysteemiä: monipuolisella asukasrakenteella pyritään estämään ghettojen syntyminen.
− Kaupungille plussaa siitä, että asumisneuvojia on tullut lisää. He ovat osoittautuneet erittäin tarpeellisiksi velkaantumisen ja häätöjen estämisessä, Jaana Makkonen jatkoi.
Perheen huoltaja Sami jää työmarkkinatuelta sairauspäivärahalle. Perhe on oikeutettu toimeentulotukeen joutuessaan odottamaan sairauspäivärahan maksatusta.
– Toimeentulotukihakemuksen käsittelyyn säädetty seitsemän päivän aikaraja kuitenkin ylittyy ja voi venyä jopa kolmeen viikkoon. Millä perhe elää sen aikaa? kysyi diakoni Tiina-Susanna Hirvonen.
− Toimeentulotukihakemusten käsittelyaikojen erilaisuus aiheuttaa eriarvoisuutta kaupunkilaisten kesken, Terhi Mäki (sd.) totesi.
Heikki Ketoharjun (komm.) resepti tilanteeseen oli sosiaalityöntekijöiden määrän kasvattaminen.
Vilkasta keskustelua herätti myös harrastusten, esimerkiksi jääkiekon, kalleus tänä päivänä. Harkinnanvaraista toimeentulotukea on mahdollista saada myös lasten harrastemenoihin. Asiakkaan on kuitenkin osattava hakea sitä oikein termein, on diakoniatyöntekijöiden havainto.
− Tällaisia tapaamisia voisi olla jatkossakin, toivoi usean muun valtuutetun tavoin Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.).
– Arvostamme tällaista palautetta kaupungin palvelujen toimivuudesta, Markku Vuorinen (kesk.) jatkoi.
Ensimmäisen seurakuntien diakonian vaikuttajafoorumin olivat järjestäneet Itä-Helsingin diakoniatyö ja Helsingin seurakuntien yhteiskunnallinen työ.
Diakonia-asiakkaiden nimet on muutettu.
Jaa tämä artikkeli: