null Diakoniatyöntekijöiden kohtaamalla hädällä on monenlaiset kasvot

Diakoniatyön tarinoita on koottu Et ole yksin -näyttelyksi. Tarinat on kuvittanut valokuvaaja Sami Sallinen. Kuva: Sami Sallinen

Diakoniatyön tarinoita on koottu Et ole yksin -näyttelyksi. Tarinat on kuvittanut valokuvaaja Sami Sallinen. Kuva: Sami Sallinen

Hyvä elämä

Diakoniatyöntekijöiden kohtaamalla hädällä on monenlaiset kasvot

Diakoniatyöntekijän vastaanotolta on avun saanut niin lapsena hyväksikäytetty eläkeläinen, maahanmuuttajanainen kuin konkurssin tehnyt yrittäjä.

Elämä on täyttynyt terapiasta

"Lapsena sinua käytettiin seksuaalisesti hyväksi. Olet yrittänyt opiskella ja tehdä töitä, mutta mihinkään et ole pystynyt kunnolla keskittymään etkä sitoutumaan. Yrität kitkutella pienellä eläkkeellä. Ihmissuhteissasi olet usein epäonnistunut. Sinulla on enemmän ihmiskontakteja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisiin ja meihin seurakunnan työntekijöihin kuin muihin. Elämäsi on täyttynyt terapiasta, päihteistä ja mielialalääkkeistä. Suurimman osan ajastasi vietät kodissasi. Poistut sieltä vain, kun on pakottava tarve."

Olit tullut toisenlaisesta maasta

"Olit tullut kaukaa, aivan toisenlaisesta maasta. Sinun elämäntehtäväsi oli hoitaa kielitaidotonta sairasta vanhempaasi. Omakin kielitaitosi oli heikko. Olit huomannut, että Suomessa naisen elämään voisi mahtua muutakin kuin kodin ja perheen hoitamista. Haaveilet ammatista ja työstä, ehkä omasta perheestäkin. Arjen puristuksessa yrität opiskella aina kun suinkin jää aikaa. Diakoniatyöstä olet saanut joskus apua papereiden kanssa, kun et ymmärrä tai sinun on vaikea kirjoittaa asioitasi suomeksi paperille."

Rahat eivät riittäneet elämiseen

"Yrityksesi oli mennyt konkurssiin. Asioiden selvittely oli kesken. Sopivaa työtä ei löytynyt. Monta asiaa olit jo hoitanut ja monta oli vielä edessä. Sinun piti opetella elämään uudessa tilanteessa. Etsit uutta porukkaa, johon liittyä, kun arjessa ei enää ollut työkavereita. Rahat eivät riittäneet elämiseen. Kyselit apua monesta suunnasta. Diakoniatyöstä sait aluksi vähän ruoka-apua. Sait kerrottua mitä oli tapahtunut. Sait jakaa asioitasi siihen tahtiin, kun sinulle sopi. Tuli purettua pahaa oloa pois. Vähitellen löytyi uusia ystäviä ja tekemistäkin. Nyt näyttää jo paremmalta."

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.