Diakoniavirka katoava luonnonvara?

• 28.10.2013 13:45

Parhaillaan kirkon päättäjät keskustelevat diakoniaviran säilyttämisestä tai poistamisesta pakollisena kirkon virkana. Kirkolliskokouksessa on vireillä ehdotus, että diakoniaviran säilyttäminen seurakunnissa ei olisi enää pakollista kirkkolain mukaan.

Millaista systeemiä kohti olemme menossa, jos kirkon päätehtävä huolehtia niistä, joiden hätä on suurin ja jotka ovat muun avun ulottumattomissa, romutetaan diakoniatyön mitätöimisen myötä? Onko kirkosta tulossa ”elitistinen virkamieslaitos”, jossa ei ole enää tilaa köyhille ja syrjäytyneille?

Toki haastava taloudellinen tilanne vaikuttaa myös kirkon tulevaisuuden näkymiin esimerkiksi virkojen säilyttämisen suhteen. Mutta se ei oikeuta tekemään ratkaisuja, jotka sotivat vastoin Jeesuksen perusajatusta evankeliumin julistamista kaikille luoduille ja erityisesti vähäosaisten auttamisesta. Jeesuksen julistuksen ja toiminnan keskipisteenä olivat lesket, orvot, köyhät, varkaat, prostituoidut, juopot, muukalaiset ja sairaat. Jeesus vietti aikaansa niiden parissa, jotka olivat valtaväestön silmissä ”rupusakkia”.

Uskallan väittää, että diakoniatyön myötä tavoitetaan suuri joukko ihmisiä, jotka eivät muuten osallistu seurakunnan toimintaan. Miten käy heille, jos diakoniatyöntekijöiden määrä minimoidaan ehkä uuden alussa mainitsemani ehdotuksen toteutumisen myötä?

Diakoniatyön tärkeydestä puhutaan juhlapuheissa myönteisen julkisuuden pönkittämiseksi, mutta käytännön päätökset paljastavat sanojen aitouden. Eikö nyt olisi aika tehdä rohkea päätös, joka mahdollistaa vähäosaisista huolehtimisen jatkuvuudesta seurakunnissa edelleenkin?

Ulla Mäenpää