Mihin suuntaan? Olli Holmströmin mukaan Diakonissalaitoksen toiminnassa suurin riski on julkisen sektorin kehitys. Jos siellä aletaan säästää niistä palveluista, joita säätiö tytäryhtiöineen tuottaa, ostajat käyvät vähiin. Holmström kuvattiin Diakonissalaitoksen kansalaistoiminta-areenalla, joka avoin olohuone ja toimintakeskus Alppikadulla.
Diakonissalaitoskin lomauttaa
Monet koulutusorganisaatiot ovat joutuneet sopeuttamaan toimintaansa viime vuosina. Vaatimus on ulottunut nyt Helsingin Diakoniaopistoon.
Teksti Sirkku Nyström
Kuva Jani Laukkanen
Diakoniaopisto on tähän saakka pärjännyt kohtuullisen hyvin. Kesällä alkoi näyttää siltä, että tulojen ja menojen ero repeää kestämättömäksi. 600 000–800 000 euron suuruista aukkoa paikataan hieman yli 200 työntekijän kahden viikon lomautuksella.
Diakoniaopisto on osa Diakonissalaitoksen säätiötä. Siellä opiskeli ammatillista perustutkintoa viime vuonna noin 1 400 henkeä. Tutkinnon suoritti vajaat neljäsataa.
Diakoniaopistolla ei ole käyty ennen näin laajoja yt-neuvotteluja. Siksi lomautukset tulivat opiston henkilökunnalle yllätyksenä, vaikka vajauksesta tiedettiin.
Lomautusten ollessa menossa kukaan halua puhua omalla nimellään. Työntekijät kokevat kärsivänsä vääryyttä rikkaan säätiön työntekijöinä. He ihmettelevät, miksi säätiö ei tue opistoa diakonisena toimintana, koska monet opiskelijat tarvitsevat oppilashuollon tukea.
– Diakonissalaitoksen säätiön taloudellinen tilanne on vakaa, mutta tiukka. Se on yleishyödyllinen organisaatio, jonka tarkoitus ei ole tehdä voittoa, määrittää Diakonissalaitoksen johtaja Olli Holmström.
Holmströmin mukaan myös säätiön sisällä toimivien yksiköiden pitää olla itsensä kannattavia. Toimintaympäristön muuttuessa ne joutuvat sopeuttamaan toimintaansa kuten teki päihde- ja mielenterveystyö. Se hävisi kilpailun korvaushoidon järjestämisestä A-klinikkasäätiölle.
Opiston tuotot ovat pääosin opetushallituksen myöntämiä valtionapuja, joiden suuruus riippuu opintojen suunnasta ja kestosta. Viime vuosina opiskelijakohtaisia osuuksia on leikattu eikä indeksitarkistuksia ole tehty.
Diakonissalaitos on konserni, johon kuuluvat säätiön lisäksi tytäryhtiöt Hoiva Oy, Diacor Oy ja kiinteistöistä vastaava yhtiö. Niiden tuotoilla käynnistetään kokeiluhankkeita, joille yhteiskunnassa on kipeä tarve. Säätiön noin 850 työntekijästä neljäsosa on lapsi- ja perhetyössä ja toinen neljännes työskentelee asunnottomuuden vähentämisohjelmassa.
Tytäryhtiöiden tuotoilla käynnistetyt hankkeet ja työmuodot siirtyvät usein julkisen puolen vastuulle. Näin on tapahtunut muun muassa nykyisiä ja entisiä seksityöläisiä tukevalle Pro-tukipisteelle.
Käynnissä on myös useita projekteja, joissa syrjäytymisvaarassa olevia nuoria ja maahanmuuttajia, muun muassa thaimaalaisia naisia, vedetään mukaan koulutukseen ja työelämään.
Nuorisohanke Vamos on toiminut viisi vuotta. Sen piiriin saaduista nuorista kaksi kolmesta kiinnittyy koulutukseen tai työelämään vuoden sisällä.
– Parikymppisellä nuorella voi olla takanaan toista sataa kontaktia eri auttajiin. Nuoret kokevat, ettei heiltä ole kysytty, mitä he itse haluaisivat. Nuorelta menee pyörityksessä itseluottamus ja rohkeus. Vamos-hankkeen työntekijät tuovat tuen ja auttamisen nuoren lähelle ja elämä alkaa jäsentyä, Holmström kuvaa.
Vamos on saanut rinnalleen vanhojen ihmisten syrjäytymiseen liittyvän hankkeen. Siinä etsitään Kallion alueen yksinäisiä vanhuksia ja vedetään heitä toisten mukaan.
Diakonissalaitos toimii julkisen ja yksityisen sektorin rajapinnassa. Sen tytäryhtiöt tarjoavat palveluita, joita ostavat sekä yksityiset ihmiset että työnantajat ja kunnat. Omissa hankkeissaan se ei vierasta vaikeitakaan kohderyhmiä. Siitä kertovat muun muassa säätiön asunnottomuushankkeet Helsingissä ja Espoossa. Niissä yhteiskunnan ulkopuolelle pudonneelle ihmiselle halutaan ensin järjestää asunto ja vasta sitten aletaan tutkia, miten muun elämän saisi järjestykseen.
Jaa tämä artikkeli: