Kiinnijäämisestä alkaa ihmisen riisuminen.
Donnerin Kerttu Nuorteva
Jörn Donner, 76, kiinnostui neuvostovakooja Kerttu Nuortevasta, ja teki hänestä nopeasti ja ilmeisen kohtuullisella hinnalla elokuvan Kuulustelu.
Nuorteva oli todellinen historian henkilö, Neuvosto-Karjalan presidentin tytär, ja samalla yksi Suomeen lähetetyistä desanteista. Hän jäi kiinni vuonna 1942. Kiinnisaadut tavallisesti ammuttiin. Jotkut, kuten Nuorteva, säilyivät hengissä, sillä sota oli jo kääntymässä loppuaan kohti.
Päämajan valvontaosastolle päätyi jatkosodan aikana noin 900 vakoilusta epäiltyä henkilöä. Kuulustelukeinot olivat inhimillisiä: väkivalta oli kiellettyä ja luottamukselliseen suhteeseen pyrittiin. Neuvostoliitosta päin katsoen kiinni jäänyt vakooja oli maanpetturi.
Kuulustelu-elokuva synnyttää taitavasti katsojallekin ahdistuneen olon, sillä kuulusteluhuoneiden ikkunoista ei näe ulos. Niihin joutuneelle ei ole enää olemassa muuta maailmaa. Vapaus on mennyt, ja identiteetti koetuksella. Kamera katsoo liikahtamatta kuin mykkä todistaja. Tehokasta.
Kerttu Nuortevan (Minna Haapkylä) tehtävä oli järjestää Mannerheimin salamurha. Donnerin ohjauksessa hänestä paljastuu vähitellen ihminen, joka on uskonut asiaansa ja luullut rakentavansa parempaa maailmaa. Sympaattisen Paavo Kastarin (Markus Groth) kuulusteluissa Nuorteva lähtee yhteistyöhön. Keskustelu tunnetun kommunistin Arvo ”Poika” Tuomisen (Pertti Sveholm) kanssa pistää hänet musertavan totuuden eteen.
Murtuminen tuntuu yleispätevältä kenen tahansa kohdalla, joka on pannut elämänsä jonkin aatteen tai ryhmän palvelukseen ja saakin sitten rankasti pettyä.
Kuulustelu. Ohjaus Jörn Donner. Ensi-ilta 25.9.
Jaa tämä artikkeli: