Duudsonit veivät iloa Liberiaan
Televisiossa pääsiäisenä nähty Duudsonit tuli taloon -sarjan jakso vei katsojat Afrikan mantereelle, Liberiaan. Matkalle 250 asukkaan Yarmah Townin kylään, keskelle sademetsää, miehet kutsui Kirkon Ulkomaanapu (KUA). Afrikka-jakso on jatkumoa miesten viime huhtikuussa aloittamalle yhteistyölle KUA:n kanssa. Tuolloin starttasi Avain ammattiin -kampanja, joka tarjoaa kehitysmaiden nuorille koulutusta ja näin turvaa heidän tulevaisuuttaan.
Duudsoneille Yarmah Towniin tehty matka oli ensimmäinen Afrikkaan suuntautuva reissu. Sisällissota kesti Liberiassa kymmenen vuotta ja päättyi vasta kymmenen vuotta sitten
”Sen näki selkeästi, että sota ja tapahtuneet julmuudet ovat vielä niin lähellä. Kun ihmiset elävät arkea rinta rinnan vanhojen vihollistensa kanssa, on tietty afrikkalaiseen kulttuuriin liitetty iloisuus kadoksissa”, Jarppi Leppälä kertoo.
Duudsoneille matkan missio oli viedä mukanaan iloa. Lapsille ja vanhemmillekin tärkeä yhteinen paikka oli ollut jalkapallokenttä, joka oli vuosien saatossa ruohottunut umpeen. Kylän ainoa pallokin oli puhjennut ja käyttökelvoton.
Suunnitelmien mukaisesti miehet ryhtyivät raivaamaan kenttää. Tarkoitusperä oli kaikin puolin hyvä, mutta omintakeinen keino eli kulotus oli osoittautua liiankin perusteelliseksi tavaksi tasoittaa maasto.
”Siinä oli läheltä piti -tilanne, kun tuli karkasi käsistä. Onneksi kylän miehet päällikkö Henry Pepperin johdolla seurasivat tarkasti sivusta, mitä tuleman pitää. Kun heiltä pyydettiin apua, kaikki tulivat heti mukaan sammuttamaan paloa. Ryhmässä on voimaa – se havaittiin taas”, Leppälä sanoo.
Kun vuosia käyttökelvottomana ollut kenttä vihdoin saatiin raivattua, oli yhteinen riemu suuri. Duudsonien mukana oli matkannut myös jalkapallo kylän ainoan ja rikkinäisen tilalle.
”Kyläläiset olisivat pystyneet sen kentän raivaamaan, mutta sen muun arkisen homman puitteista ei ollut mahdollisuutta irrottaa porukkaa sitä tekemään. Arki pyörii päivästä päivään siinä, että saa perheelle ruuan. Kaikki olemassa oleva energia pitää käyttää elannon hankkimiseen.”
Kylän viidakko-olosuhteet olivat todella karut ja käsiteltävät arkitodellisuuden asiat vaikeita koto-Suomeen verrattuna. Hauskuuden löytäminen noista lähtökohdista oli haaste, joka piti voittaa.
”Maa on täynnä nuoria sotaveteraaneja. Mutta lasten kasvoilta ilo löytyi. Vaikka vaatii ehkä yhden tai kaksikin sukupolvea, uskon, että liberialaiset voivat päästä jaloilleen. Suunta on oman tuntemukseni mukaan oikea”, Leppälä arvioi.
Vaikka Liberiassa on eletty suomalaisen näkökulmasta miltei mahdottomissa olosuhteissa, olivat kyläläiset Leppälän kokemuksen mukaan tyytyväisen oloisia, vilpittömiä ja aitoja. Matka Afrikkaan jätti häneen vahvan jäljen ja sai miettimään asioiden tärkeysjärjestystä
”En ole semmoinen ihminen, että lähtisin surkuttelemaan muiden ihmisten elämänmenoa. Ei onnellisuus ole paljoudesta kiinni. Jokaisella on oma arkensa, jonka kanssa pitää pärjätä. Jos ajattelee suomalaisia, niin eihän meidän ongelmia ja haasteita voi missään tapauksessa väheksyä. Lähtökohdat vaan ovat aivan toiset.”
Jaa tämä artikkeli: